Book I, Section II of Elias Lönnrot's Kanteletar (1840), translated from the Finnish
The Kanteletar — "Daughter of the Kantele" — is Lönnrot's 1840 companion volume to the Kalevala. Where the Kalevala is epic and narrative, the Kanteletar is lyric and personal: five hundred songs spanning laments, love lyrics, ritual invocations, and folk ballads, compiled from Finnish Literary Society fieldwork manuscripts across Finnish and Russian Karelia, Häme, and Savonia.
The forty-four wedding songs translated here form Section II of Book I. They are the Finnish folk wedding ceremony in verse — the oldest surviving record of what was sung, and by whom, at the betrothal feast and the wedding proper. The structure is ritual drama: the groom's party and the bride's party (represented by the best man and bridesmaid) trade verses, matching the bride's skills against the groom's property, testing each side's readiness for marriage. Then the bride's companions sing her departure songs — devastating laments in which the bride leaves everything she has known and enters a household of strangers. Finally, at the wedding feast itself, the two families perform the rituals of welcome, mockery, praise, and the extended "bridesmaid game" of teasing and counter-teasing that marks the transfer of the bride from one household to another.
The songs are organized in two parts: "Antiaisissa" (At the Betrothal), songs 126–156, comprising the formal exchange, instruction songs, bride's laments, and the family's farewell; and "Häissä" (At the Wedding), songs 157–169, comprising the feast songs of welcome, mockery, praise, and ritual play. Together they document a complete Finnish marriage ritual from negotiation to consummation — the voices of both families, the bride's grief, the community's laughter, the practical wisdom of women who have already made this passage.
No public domain English translation of the Kanteletar exists. Keith Bosley's 1992 Oxford translation of selections is in copyright. This translation is independently derived from the 1840 Finnish text (Project Gutenberg EBook #7078, produced by Tapio Riikonen). This is a Good Works Translation.
Part I — At the Betrothal (Antiaisissa)
Song 126 — What Does Your Maiden Have? (Onko mitä milläki?)
The opening exchange. The best man (kosiomies) and the bridesmaid (kaaso) trade verses, testing whether the bride's domestic skills match the groom's property and whether the groom's provisions match the bride's dowry. Each round raises the stakes.
(Best man's side.)
"Does your maiden have
Strength from her own spindle,
Skill from her own distaff,
Turning from her own spinning-wheel,
Fine swishes of linen,
Soft rustles of pillow-covers,
Flashes of silk kerchiefs,
Gleams of woollen shawls?"
(Bridesmaid's side.)
"Indeed our maiden has
Skill from her own distaff,
Strength from her own spindle,
Turning from her own spinning-wheel.
Indeed her linen swishes fine,
Her pillow-covers rustle soft.
But does your groom have
Shooting from his own bow,
Fetching from his own arrow,
Bear-hides for blankets,
Reindeer-hides for coverlets?"
(Best man's side.)
"Indeed our groom has
Shooting from his own bow,
Fetching from his own arrow,
Bear-hides for blankets,
Reindeer-hides for coverlets.
But does your maiden have
Linens bleached at Viipuri,
Rinsed clean in the city,
Dried in the June sunshine,
Spread in the daylight —
White garments,
Good winter washings?"
(Bridesmaid's side.)
"Indeed our maiden has
Linens bleached at Viipuri,
Rinsed clean in the city,
Frosted in the June coolness,
Spread in the daylight —
White garments,
Good winter washings.
But does your groom have
Silk garters,
Silver trouser-buckles,
Handsome foreign boots,
Decent silk kerchiefs,
A five-rouble felt hat,
A six-rouble belt-sash?"
(Best man's side.)
"Indeed our groom has
Silk garters,
Silver trouser-buckles,
Foreign boots on his feet,
Decent silk kerchiefs,
A five-rouble felt hat,
A six-rouble belt-sash.
But does your maiden have
A worthy spinner,
An honest weaver —
Does the warp-beam turn
Like a squirrel on a branch,
Does the shuttle flash
Like a weasel in a crack in the rock,
Does the reed whistle
Like a woodpecker on a tree?"
(Bridesmaid's side.)
"Indeed our maiden is
A worthy spinner,
An honest weaver:
Her warp-beam turns
Like a squirrel on a branch,
Her shuttle flashes
Like a weasel in a crack in the rock,
Her reed whistles
Like a woodpecker on a tree.
But does your groom have
A sower, a ploughman,
A scatterer of seed,
One who leads the colt to the furrow,
The dark horse to the ploughed field?
Is his ploughshare keen,
His coulter sturdy,
With which the turf is broken,
The sod overturned?
Are his clearing-axes good,
His billhooks handsome,
With which the swidden is felled,
The grove struck down?"
Song 127 — Come, Come! (Kutti, kutti!)
A teasing exchange that escalates through the bride's body. The best man provokes; the bridesmaid parries and boasts.
(Best man's side.)
"Come, come, poor bridesmaid!
If you could see your maiden,
If you could see her hands touching
Our groom's hands!"
(Bridesmaid's side.)
"Not a bit of 'come, come',
Not a tiny bit at all;
This is what our maiden wished,
This is what she wished her whole life —
For her hands to touch
A good groom's hands."
(Best man's side.)
"Come, come, poor bridesmaid!
If you could see your maiden,
If you could see her mouth pressing
Against our groom's mouth!"
(Bridesmaid's side.)
"Not a bit of 'come, come',
Not a tiny bit at all;
This is what our maiden wished
All through her growing years —
For her mouth to press
Against a good groom's mouth."
(Best man's side.)
"Come, come, poor bridesmaid!
Our ram has taken his rights,
Our buck has got on top,
Our lamb has charged!"
(Bridesmaid's side.)
"Not a bit of 'come, come',
Not a tiny bit at all;
This is what our maiden wished,
This for half her life,
All through the passing summer,
All through the weary year —
To lie two nights together,
To sleep three nights entwined."
(Best man's side.)
"Come, come, poor bridesmaid!
You fed and watered your maiden;
Your seats are empty now,
Our beds are full."
(Bridesmaid's side.)
"Enough of your 'come, come',
Enough of your manly games;
What is this teasing!
I did not feed her, did not water her,
Did not let her waste away —
I let her grow stronger.
I laid her beside a ploughman,
A furrow-maker under the blanket,
A bread-winner at her side,
A fish-catcher in her arms,
A deer-hunter in her sweat,
A bear-killer in her sauna.
Into bear-hides I hid her,
Into wheat-bread I tucked her,
Into rye-loaves I stored her.
There I placed the child I raised,
There I set the one I chose.
Let God bring the morning,
Let God bring another day —
I'll take cloth from the chest,
Ribbons from the box,
To dress my maiden,
To adorn my little hen —
I'll cover her small head,
Shade her beautiful hair,
Bring her like a flower into the house,
Seat her at the head of the table,
For all to admire,
For all the people to see."
Song 128 — Watch Your Maiden! (Katso neitoasi!)
The best man warns the bridesmaid to mind her maiden's virtue — and the bridesmaid fires back.
(Best man's side.)
"The bride stands with pouting lips,
The bridesmaid with her cap askew,
The groom himself with sorrow.
Watch your maiden, bridesmaid —
Make sure she doesn't tumble in the sledge,
Doesn't get a child from the saddle!
She'd blame the saddle for it,
Call it the horse's mane rubbing;
Say she found it on the road,
Picked it up along the way."
(Bridesmaid's side.)
"I have never been,
A laughingstock for anyone,
Not for anyone like that.
Am I now to become
A laughingstock, poor me?
Even now, even at this moment,
Even in this very decade,
We will stand and set things straight,
Out of the mockery-axes' reach,
Out of the laughter-mouths' teeth.
Others deserve the laughter —
Not a mother's daughters,
Not the children of a woman's womb.
Let rumours come from others,
Let alarm-bells ring from others —
Not from a mother's daughters,
Not from the children of a woman's womb."
Song 129 — A Bundle in the Bridesmaid's Lap (Kasa kaasolla sylissä)
A blunt accusation and a proud answer.
(Best man's side.)
"A bundle in the bridesmaid's lap,
A lump on the young wife!"
(Bridesmaid's side.)
"What is the bundle to you, to the bridesmaid,
The lump to the young wife?
This was not got in secret,
Nor kept in hiding;
This was got in a bed,
On blessed sheets,
On linens that were sung over,
On pillows that were blessed."
Song 130 — Don't Be Enchanted on the First Night (Elä ihastu ensi-illalla)
Advice to the groom: do not judge your bride too soon.
(Best man's side.)
Wait, let me say a word,
Speak sideways to my groom:
Young groom, young man,
Do not be enchanted by the maiden,
Do not be enchanted by her clothes —
Not on your first evening,
Not even on the second!
Praise the horse tomorrow,
The bride in the second year,
The son-in-law in the third —
Yourself, never!
Many a maiden at the wedding,
An orphan at the taking,
Is a whore at the sending-away,
A slut at the returning.
Many a cake is fine outside,
Very smooth upon the crust,
Yet full of grubs inside,
Chaff beneath the shell.
Many a stump grows in a clearing —
They are not all birch stumps.
Many a maiden in a village —
They are not all well-behaved.
Song 131 — Praise Your Luck, Groom (Kiitä sulho lykkyäsi)
The bridesmaid praises the bride's skills and beauty.
(Bridesmaid's side.)
Praise your luck, groom;
When you praise it, praise it well!
You got a good one, you found a good one,
Your maker granted you a good one,
The merciful one gave you a good one.
Give thanks to the mother,
Gratitude to the elder,
Who raised such a daughter,
Such a bride!
Pure is the maiden at your side,
Bright the one in your betrothal,
Fair the one in your keeping,
Comely the one in your care.
You got a treasure at your side,
A rosy one beside you;
You got a nimble thresher,
A quick haymaker,
The finest washer of clothes,
The briskest bleacher of linens,
The keenest weaver of cloth.
Her reed sounds
Like a cuckoo singing on a hill;
Her shuttle flashes
Like a weasel in a crack in the rock;
Her warp-beam turns
Like a squirrel on a branch.
Song 132 — Don't Take the Maiden to Hardship (Elä vie neittä pahoille)
The bridesmaid warns the groom not to reduce the bride to poverty.
(Bridesmaid's side.)
Groom, dear brother of mine,
Better than a brother even,
Dearer than a mother's child,
Gentler than a father's child!
Hear me as I speak,
As I speak, as I say:
Do not take our maiden,
Do not take her to the bog-meadow,
Do not set her at the bark-mortar,
Do not put her on straw bread.
The maiden in her father's house —
She was not taken to the bog-meadow,
Not set at the bark-mortar,
Not put on straw bread.
She always sliced wheat-bread,
She always looked at eggs,
Mornings opening the storehouses,
Evenings locking the sheds,
Near the milk-barrel,
At the beer-cask's breast.
Do not, poor groom,
Bar the maiden from the cellar,
Do not refuse her the storehouse;
The maiden in her father's house —
She was not barred from the cellar,
Not refused the storehouse.
Song 133 — Defend Your Maiden (Puolusta neittäsi)
Stand as a wall before her.
(Bridesmaid's side.)
Young groom, young man,
Fair-bodied son of a man!
Do not let our maiden,
Do not let her be mistreated.
Stand as a wall before her,
Stay as the doorpost at her side.
Do not let the mother-in-law strike her,
Nor the father-in-law scold her,
Nor strangers hate her.
The household told you to beat her,
The others told you to punish her —
But you cannot bear to punish
Your own dear one,
The one for whom so much was paid,
For whom even more was pledged.
Song 134 — Instruct Your Maiden (Neuo sulho neioistasi)
How to guide a wife — with words, not blows. But if words fail, never where the village can hear.
(Bridesmaid's side.)
Young groom, young man,
Fair-bodied son of a man,
Do not let our maiden,
Do not let her be mistreated,
Do not make the switch whistle,
Do not make the leather whip crack.
The maiden was not before,
Not in her father's house,
Made to hear the switch whistle,
Made to hear the leather whip crack.
Instruct your maiden, groom,
Instruct the maiden in bed,
Teach her behind the door —
A year of each:
One year with spoken words,
A second with a glance of the eye,
A third with a tap of the foot.
If she still pays no heed,
If she still will not obey,
Take a switch from the thicket,
Bring it under the fur-coat's hem,
With which you instruct your maiden,
With which you teach your bride —
Instruct her in the four-cornered room,
Speak in the moss-chinked chamber,
Out of the village's hearing,
Without a word reaching the village.
Do not thrash her on the meadow,
Do not beat her on the field's edge;
The noise would carry to the village,
The quarrel to the next house,
The uproar to the forest,
The wife's weeping to the neighbours.
Do not strike her across the eyes,
Do not touch her ears;
A bruise would rise on her brow,
A dark berry over her eye.
The village ploughmen would see it,
The village herdsmen would mark it,
The village magpies would bark about it,
The village women would ask:
"Has she been in a battle,
Been in a brawl —
Or has a wolf torn her,
Or a bear mauled her —
Or is your groom a wolf,
Your sweetheart a bear?"
Song 135 — Reward According to Merit (Ansioa myöten palkka)
Treat the bride well and be welcomed; treat her badly and be punished.
(Bridesmaid's side.)
Young groom, young man,
Fair-bodied son of a man!
If you treat the maiden well,
You will be known as good.
When you come to your father-in-law's house,
To your one mother-in-law —
You yourself will be fed,
Fed and given drink,
Your horse will be unharnessed,
Led to the stable,
Fed and watered,
An oat-bucket brought.
If you treat the maiden badly,
You will be known as bad.
When you come to your father-in-law's house,
To your one mother-in-law —
You yourself will be whipped
With your own whip,
Your horse will be hanged
From the pole, at the lane's end,
By your own reins,
By your own bridle-straps.
Song 136 — Why Do You Weep, Maiden? (Mitä itket neito?)
The bride weeps not for bread or cattle or her groom or her mother — she weeps for her lost youth.
(To the bride, from her friends.)
Why do you weep, our maiden?
Do you weep for want of bread,
Want of bread, want of cattle,
Or for your groom's beauty,
Or for your mother's love?
Little sister, dearest one,
My fair one, lovely as a hen!
You do not weep for want of bread,
Want of bread, want of cattle,
Not for your groom's beauty,
Not for your mother's love.
You weep for the beauty of your face,
And for the fineness of your hair,
For these will soon be covered,
Hidden while you are still growing.
You were taken young to the altar,
A child when the cap was set on your head.
Song 137 — You Leave Without a Trace (Lähet jälen jäämättömäksi)
The bride departs — and no footprint remains on the ice.
(To the bride, from her friends.)
So you thought, young maiden,
So you knew and thought,
That you would leave one day,
Not stay forever?
Now your time is near,
Your departure close at hand.
You leave now, as you must,
From this golden home,
From your father's hall,
From your mother's fair yard,
From your brother's guest-cellar,
From your sister's dancing-bridge,
Into the lap of an autumn night,
Onto the rim of a spring morning;
So that no footprint shows on the ice,
No light step on the frozen ground,
No foot-stamp on the slippery path,
No hem-trail on the snowdrift;
So that your mother hears no sound,
Your father hears no weeping,
Your sister hears no sobbing,
Your own brother hears no crying —
But the village women hear it,
The village servants hear it well enough.
Woe to you, poor maiden,
How you manage, how you bear it,
How you part after all!
You leave your old mother
To gasp in the byre,
To collapse in the lane,
To fall on the well-road;
You leave your old father
To the sauna among the smoke,
A dry birch-whisk in his arms.
Song 138 — You Leave, Flower, to Wander (Lähet kukka kulkemahan)
The most devastating of the departure songs. At each verse the bride thinks she is going home — but she is going to servitude.
(To the bride, from her friends.)
Hear me, maiden, as I speak,
As I speak, as I say!
You were a flower in your time,
A heather-blossom as you grew,
A young shoot as you rose,
A round berry as you ripened,
On these long yards,
In these fair homesteads.
Now you leave, flower, to wander,
Petal's nap, to roll away,
From this golden home,
From this fair homestead.
You think they take you home,
Take you to your father —
They do not take you to your father;
They take you to a master.
You leave, flower, to wander,
Petal's nap, to roll away.
You think they take you home,
Take you to your mother —
They do not take you to your mother;
They take you to a mistress.
You leave, flower, to wander,
Petal's nap, to roll away.
You think they take you home,
Take you to your brother —
They do not take you to your brother;
They take you to his brothers.
You leave, flower, to wander,
Petal's nap, to roll away.
You think they take you home,
Take you to your sister —
They do not take you to your sister;
They take you to his sisters.
You leave, flower, to wander,
Petal's nap, to roll away.
You think they take you home,
Take you as a guest —
They do not take you as a guest;
They take you into bondage.
Song 139 — Different in Another House (Toisin toisessa talossa)
Everything changes. The doors creak differently. No one knows you.
(To the bride, from her friends.)
Young maiden, young one,
Fair one, lovely as a berry!
You grew in this house,
In your tall father's home,
Grew like a flower in the lanes,
Like a strawberry in the clearings.
You rose from bed to butter,
From sleep to milk,
From stretching to wheat-bread,
From straw-bed to pine-bread.
When you could not eat butter,
You dabbed at pork.
There was no worry at all,
No care in any season;
You gave your worries to the pines,
Your cares to the fence-rails,
Your sorrows to the great swamp-pine,
Your sighing to the forest spruce.
You fluttered like a leaf,
Twirled like a butterfly,
Flew like a bird in the grove,
Walked like a hen in the yard.
You go to another house,
Under another mother,
Into a stranger's family.
Different there, different here,
Different in another house —
Differently the doors groan,
Differently the gates turn,
Differently the hinge-irons speak.
You do not know how to move through doors,
How to pass through gates
The way the household daughters do;
You do not know how to stoke the fire,
How to heat the hearth,
Not at all the mistress's way;
You cannot split a torch
To the master's liking,
To the groom's heart's desire.
You come as a familiar to the house —
There is no familiar in the house,
No dear one on the bench-end.
The house is empty when you come,
Desolate when you enter;
The master does not welcome you,
The mistress does not call your name.
Song 140 — Now You Have Traded What You Traded (Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit)
A catalogue of losses. Everything warm is exchanged for everything cold.
(To the bride, from her friends.)
Woe, maiden, my sister!
Now you have traded what you traded:
You traded your dear father
For a wretched father-in-law,
You traded your dear mother
For a harsh mother-in-law,
You traded your many brothers
For stiff-necked brothers-in-law,
You traded your gentle sister
For a sneering sister-in-law,
You traded your linen sheets
For sooty hearth-fires,
You traded your clear waters
For muddy dregs,
You traded your sandy shores
For black clay-banks,
You traded your dear clearings
For heather-covered wastes,
You traded your berry-covered hills
For hard swidden-stumps.
Song 141 — Did You Think Sorrows Would End? (Luulitko huolet loppuvan?)
The veil itself brings sorrow.
(To the bride, from her friends.)
Did you think so, our maiden,
Did you, growing hen,
That sorrows would end, that work would lessen,
At this evening's sitting,
At this morning's rising,
At this noon's swaying —
That they would take you there to sleep,
Take you to your rest?
They will not take you to sleep,
Not take you to your rest;
Now you must stay awake,
Now cares are tended to,
Now thoughts are given,
Now bad spirits are laid upon you,
Now heavy moods are joined to you.
While you flew without a veil,
You flew without a care,
While you moved without a linen cap,
You moved without excess words.
Now the veil brings worry,
The headcloth brings bad spirits,
The linen brings excess words,
The hemp brings lies.
Song 142 — You Left Home for School (Läksit kouluhun kotoa)
Marriage as a school of suffering. The father-in-law is a bear, the mother-in-law a wolf, the brother-in-law a snake, the sister-in-law nails in the door.
(To the bride, from her friends.)
Did you think so, young maiden,
Did you know and think
That you were leaving for one night,
Going for one day?
You did not leave for one night,
Not for one night, not for two;
You left for all of time,
You vanished for moons and days.
You left home for school,
Left your father's yards for torment;
Hard is the school to endure,
Long is the torment to bear,
Bitter to live through.
There the reins have been bought,
The shackles prepared —
Not for anyone else,
But for wretched you,
For you, the hard-fated one.
You will learn to know, poor one,
You will learn, hard-fated one,
The father-in-law's bony jaw,
The mother-in-law's stony tongue,
The brother-in-law's cold words,
The sister-in-law's nape-blows;
The father-in-law is a bear in the yard,
The mother-in-law a wolf in the corner,
The brother-in-law a snake on the threshold,
The sister-in-law nails in the door.
Song 143 — Bitter Wedding Feasts (Apiat ativoreisut)
I told you not to fall for the groom — and now look.
(To the bride, from her friends.)
Little sister, my own!
Why are you in bad spirits,
Brooding under your brow?
Don't you remember what I said:
"Don't be enchanted by the groom,
Don't be enchanted by his clothes;
The groom has a wolf's gums,
A fox's claws in his pocket,
A bear's liver under his arm,
A blooddrinker's knife at his belt,
With which he scores your head,
With which he stripes your back."
You did not heed that,
You did not hear my words;
You fell for the groom,
You fell for his clothes.
Once you wished to leave,
A second time you longed to go,
To leave your mother's lands,
Your old father's yards,
To travel to foreign places,
To go where no one bids you,
A daughter-in-law to his household,
A servant to his mother.
Did you think, young maiden,
Did you, growing hen,
That you would be taken to a feast,
That you would be brought to a banquet?
There the feasts are strange,
The banquets bitter:
A long log for pastry,
A fence-post for a side-dish,
A hammer-head for pork,
A fist for wheat-rolls.
Song 144 — I Leave My Marshes, I Leave My Lands (Heitän suoni, heitän maani)
The bride's own departure song. She gives everything away — the marshes to wanderers, the yards to runners, the father's meadows to the elk.
(The bride, as she departs.)
I leave my marshes, I leave my lands,
I leave my grassy yard,
I leave my clear waters,
I leave my sandy shore —
For the village women to bathe in,
For the herdsmen to splash in.
I leave the bogs to the rovers,
The lands to the wanderers,
The yards to the runners,
The fence-paths to the walkers,
The wall-sides to the standers,
The lane-sides to the passers-by,
My father's meadows to the elk,
My father's fields to the deer,
The clearings for the geese to dwell in,
The groves for the birds to rest in.
I leave now, as I leave,
With another who is leaving,
With another fugitive.
I leave this house,
My father's hall,
My brother's guest-cellar,
Into the lap of an autumn night,
Onto the rim of a spring morning,
So that no footprint shows on the ice,
No track on the ice, no trail on the road,
No foot-stamp on the slippery path,
No horse-track on the snowdrift,
No hem-sweep on the snow;
So that my mother hears no sound,
My father hears no weeping,
No weeping in my grief,
No crying in my sorrow.
Song 145 — Hard to Leave, Hard to Stay (Läyli lähteä, läyli ilman)
The bride's torn heart. She was born to leave: from her father's house to her husband's house to the grave.
(The bride, as she departs.)
Hard it is to leave,
Hard it is to stay.
Yet leave I must,
For I was born to leave —
From a taller house
To a lower dwelling,
From a richer estate
To a poorer cellar.
Thus the maiden was born,
Thus the daughter was rocked:
From her father's home to her husband's household,
From her husband's household to the land of the dead.
Now others' departures are near,
Others' pacts are close,
But my departure is nearer,
My pact is closer.
I leave this house,
This well-known home,
These pine-built rooms,
These plank-roofed yards,
For spruce-built nests,
For birch-built coops.
I leave Jesus in my place,
Mary in this dwelling;
Good it will be to come again,
Fine to sway in once more,
To the house I knew before,
To my mother's fair homestead.
Song 146 — They Won't Know Me Next Time (Ei toiste tunnetakana)
Only the cow, the horse, and the dog will recognize the bride when she returns home.
(The bride, as she departs.)
I leave this house now,
My tall father's home;
I leave my old vows,
My former ways of life.
Good it will be to come again,
Fine to visit once more.
I'll come again some day —
Without your calling,
Though it would be good to be called;
Yet you will not call me.
When I come again,
When I visit my home,
No one else will know me
But those two things:
The lowest fence-switch,
The farthest field-stake —
These I planted when small,
These I wove when a maiden.
My mother's brown cow,
The one I milked when young,
The one I tended as a calf,
Will low and bellow
On the long yards,
On the winter grounds;
She will know me
As the daughter of the house.
My father's old gelding,
The one I fed when small,
The one I grazed when a maiden,
Will neigh and whinny
On the long yards,
On the winter grounds;
He will know me
As the daughter of the house.
My brother's house-dog,
The one I fed when small,
The one I trained when a maiden,
Will bark and bark
On the long yards,
On the winter grounds;
He will know me
As the daughter of the house.
No one else will know me
When I come home again,
Though my old moorings remain,
My former ways of life.
Song 147 — The Changed Home (Muuttunut koti)
The bride returns to find her parents dead, the house in ruin, and her brother a stranger covered in soot.
(The bride, as she departs.)
I leave, a wretch, to wander,
A poor one, to journey forth.
I will not come home again
Until I come in my own horse's sledge,
My own son at the reins,
My own child in the saddle,
The one I bore wearing spurs.
But when I come at last
To my father's old yards,
The crows will croak,
The magpies will cackle
On my father's long yards,
On the level grounds:
"Why did you come home,
What did you come to hear, wretch?
Your father is dead,
Your bearer is gone;
Your brother sits in your father's place,
Your brother's wife in your mother's."
I go to the yard anyway,
I drive to the porch.
I wait a week for my brother
To unhitch the harness,
To lower the shafts —
My brother does not come.
I unhitch the harness myself,
I lower the shafts myself.
Still I wait for my brother
To walk me into the house —
My brother does not come.
I push into the house myself,
I give my hand to the old woman —
Cold is the old woman's hand.
Once inside the house
I stand at the doorway,
At the doorway, under the beam,
In the kettle-shelf's place;
The fine women of the house
Do not come to embrace me,
Do not come to take my hand.
Fine am I too —
I do not go to embrace them,
I do not go to take their hand.
I reach my hand to the embers —
The embers are cold in the hearth.
I reach my hand to the stove —
The stones are cold in the stove.
My brother lies on the bench,
A span of soot on his shoulders,
A fathom on the rest of him,
An ell of ash on his head,
A quarter-ell of hard grime.
My brother asked the stranger:
"Where is this stranger from, beyond the water?"
"I am the eldest of your sisters,
The first child of your mother."
There you will find your old mother
Gasped out in the byre,
Dead in the arms of the cow.
Song 148 — If You Weep, Weep Well (Kun itket, hyvinki itke)
Weep now — or weep later when you find your brother fallen and your sister collapsed.
Weep, weep, our maiden!
If you weep, weep well.
If you do not weep when weeping is due,
You will weep when you come again,
When you come to your brother's home,
When you find your fair brother
Fallen in the meadow,
Lost to the forest.
Weep, weep, our maiden!
If you weep, weep well.
If you do not weep when weeping is due,
You will weep when you come again,
When you come to your sister's home,
When you find your gentle sister
Collapsed on the washing-path,
The washing-paddle still in her arms.
Song 149 — Come, Come, Poor Maiden (Kutti, kutti, neito rukka)
The bridesmaid reminds the bride: I told you to hide from the suitors — you didn't listen.
(To the bride, from her friends.)
Little sister, dearest one,
My fair one, lovely as a hen!
Didn't I tell you,
Tell you many times:
"Don't display yourself in the spruces,
Don't show yourself on the saplings;
Don't strut among the trees,
Don't stretch out on the branches!"
You did not heed that,
You did not hear my words;
You displayed yourself in the spruces,
Showed yourself on the saplings,
You strutted among the trees,
Stretched out on the branches.
Come, come, poor maiden!
Didn't I tell you,
Tell you this whole spring,
Warn you this whole autumn:
"Let us build a stone fortress,
Let us raise a secret sauna,
A secret sauna, a hidden house,
In the middle of the open sea,
Where we'll keep the maids,
Where we'll raise our hens,
So the Finnish grooms can't reach them,
The Finnish grooms, the country's suitors."
Always I advised the maiden,
Always I taught my girl:
"When the Finnish grooms come,
The Finnish grooms, the country's suitors,
You answer for yourself,
You speak on your own behalf:
The house was built for men to come,
The stable to shelter stallions —
I won't get in the fox's sledge,
Won't follow the running wolf,
Won't trail the bear's heels,
Won't ride in a suitor's sleigh."
You did not heed that,
You did not hear my words;
You got in the fox's sledge,
Followed the running wolf,
Trailed the bear's heels,
Rode in a suitor's sleigh.
Come, come, poor maiden!
Hear me, one last word:
"Since you were willing to take the money,
Quick to give your hand,
Then be willing for the sledge,
Be ready to depart.
Go now, step out to the village;
The stallion chews its bit,
It shakes the iron reins,
The sledge waits for the maiden."
Song 150 — Don't Cry, Poor Maiden (Elä itke neito rukka)
Consolation: they're not taking you far — just over the threshold.
(To the bride, from her friends.)
Don't cry, poor maiden!
They're not taking you far,
Not beyond the waters,
Not to the land of the Saxons.
They take you a short way overland,
Ferry you across the strait,
Over the threshold to the village,
Across the field to the neighbour.
Your fur coat will follow after,
Your shawl will arrive soon.
Don't cry, our maiden,
Don't be troubled at all,
Head down, spirits low,
Brooding under your brow.
You haven't fallen into the bog,
Haven't tumbled to the bark-mortar;
You fell into the rye-bread,
You sank into the oat-porridge.
Song 151 — What Is a Maiden's Weeping? (Mitä neien itkemistä)
Look at your groom — he's fine. Praise your luck.
(To the bride, from her friends.)
What is a maiden's weeping,
All this heavy grieving!
There is nothing to weep about,
Nothing greatly to grieve.
When you look beside you,
To your right side,
There is a groom at your side,
A fine man beside you,
A salmon at your side,
A salmon's son beside you;
A good man, a good horse,
A pillar of the house in every way,
A kind groom with you,
A son of Kaleva at your side.
Praise your luck, maiden;
When you praise it, praise it well.
You got a good one, you found a good one,
Your maker granted you a good one,
The merciful one gave you a good one;
A good Osmo for your reins,
A son of Kaleva for your trace.
He is surely not a lazy one:
His clothes are solid,
His belt-sash is fine,
His felt hat, his neat boots;
He does not sing with a drink in hand,
Does not fuss with a pipe in mouth.
Give thanks to the mother,
Gratitude to the elder,
Who rocked such a son,
Such a handsome groom;
Rocked him as a guardian for you,
Cradled him to watch over you.
Song 152 — One Way Gone, Another Learned (Tapa toinen ottaminen)
The longest instruction song. How to be a wife: when to rise, how to read the stars, how to tend the animals, how to sweep the floor without sweeping the children.
(To the bride, from her friends.)
Still the maiden is instructed,
Still the orphan is taught.
Hear me, maiden, as I speak,
As I speak, as I say:
You go to another house,
Under another mother,
Into a stranger's family.
Different there, different here,
Different in another house,
In a stranger's family —
One way is gone, another learned,
The old way is forgotten.
You must keep
A sharp head, a level mind,
An understanding of equal temper,
At evening, wakeful eyes
To light the fire,
At morning, keen ears
To hear the cock's crow.
When the cock has crowed once,
Crowed once, crowed twice,
Then it is time for the young to rise,
A bitter moment to awaken.
When the cock does not crow,
When the master's bird makes no sound,
Keep the moon as your cock,
The Great Bear as your teacher.
Go outside often,
Go to look at the moon,
To learn from the Great Bear,
To watch the stars.
When the Great Bear stands right,
Its horns pointing south,
Its tail pointing north,
Then it is time for the young to rise
And for the old to rest.
Then is your time too
To rise from beside the young groom,
From beside the fair groom.
Get fire from the ashes,
A flame from the fire-basket.
If there is no fire in the ashes,
No flame in the basket,
Nudge your sweetheart,
Jostle your darling:
"Give me fire, my dearest,
A flame, my berry!"
You'll get a small flint,
A little tinder;
Strike a spark,
Light a splinter.
Go to the byre at once,
Go to tend the mistress's byre.
Walk listening in the lane,
Listening behind the lane —
Does the mother-in-law's cow moo,
Does the father-in-law's horse neigh,
Does the brother-in-law's cow twitch,
Does the sister-in-law's calf cry
For a fine hay-thrower,
A clover-stretcher?
Walk the lanes bent low,
Bend through the byre-floor,
Stretch straw to the cows,
Throw hay to the horse,
Choose hay for the foals.
Check the pig-pen,
The ewe-floor,
Cast your eyes over the pigs too.
Don't kick at the pigs,
Don't boot the piglets;
Carry the trough to the pigs,
The small trough to the piglets.
When you come back to the house,
Come into the house as three:
Bring the broom, bring the snow,
And come yourself as the third.
When you sweep the floor,
Don't sweep the children;
Lift the children to the bench!
Wash their faces, smooth their hair,
Put bread in their hands,
Spread butter on the bread;
If there is no bread in the house,
Put a wood-shaving in their hands.
Song 153 — Don't Disparage Your Mother-in-Law (Elä moiti anoppiasi)
Always say she gives you butter — even if she gives it once a year.
(To the bride, from her friends.)
Hear me, sister, as I speak:
When you go to your husband's household,
When you walk once in the village,
Across the field to the neighbour,
The village women will ask:
"Does the mother-in-law give you butter
The way your mother did at home?"
Don't ever say:
"The mother-in-law doesn't give butter."
Always say it is given,
Brought by the tub-full —
Even if you get it once in a summer,
Or once more in winter.
When you cut the meat,
When you slice the wheat-rolls,
Break your knife on the stone,
Dash it against the rock,
So the groom can eat meat,
So the wheat-rolls can be cut.
Song 154 — Seeking a Husband's Favour (Miehen mielen nouto)
Advice from an unhappy wife.
(An unlucky woman's advice to the bride.)
Hear me, sister, as I speak:
When you go to another house,
Don't seek a husband's favour,
A husband's favour, a lark's tongue,
The way I, poor one, sought it.
I laid out meat, I laid out bread,
I laid out butter, I laid out beer,
I bought wine from Viipuri,
Beer from my own lands.
Then I went to lie down —
He took me beside him for the night,
Gave me plenty of his elbow,
Plenty of his angry hand.
Cold was the side to sleep on,
The back still colder.
I rose from the cold side,
From the chilly bed;
The groom straightened up behind me,
Scattered my hair to the wind,
Tore my tresses loose.
Song 155 — Things to Leave at Home (Kotihin heittämiset)
Leave three things behind: yesterday's sleep, your mother's sweet words, and the buttermilk.
(To the bride, from her friends.)
Young maiden, young one,
Fair one, lovely as a berry,
When you go to another house,
Leave these three at home:
Yesterday's long sleep,
Your mother's sweet words,
And every churn-scraping.
Remember all your other goods,
But forget your sleep-sack.
Leave your sleep on the stove,
Your bad habits on the oven-bench,
Your laziness on the floor.
Forget all laziness,
Forget all your sleepiness —
But don't forget your mother,
Not at evening sittings,
Not at morning's early work;
Your mother endured great pains,
Your bearer suffered hard,
While lying in the sauna-floor,
While resting on the straw-bed,
While sleeping on the chaff.
Song 156 — Who Takes Us to the Water? (Ken meitä veelle viepi)
The bride's family laments: a dark bird came and took our berry. Now the cups will gather dust.
(The bride's household.)
A dark bird flew here,
Came crying through the forest,
A crow flew through the woods,
A frog through the wilderness,
Lured our duck away,
Enticed our berry from us.
He took our apple,
Stole our water-fish,
Tricked us with small coins,
Lured us with silver.
Who takes us to the water now,
Who leads us to the river?
The buckets will stand and stand,
The ladles will grow dusty,
The wooden cups will dry out,
The drinking-bowl's rims will blacken,
The tankard's handles will darken.
Part II — At the Wedding (Häissä)
Song 157 — Might I Have Permission to Ask? (Oisiko lupa kysyä)
The groom's family welcomes him back and asks about the bride's household.
(To the groom, from his household.)
Might I have permission to ask,
Might I say
What comes to mind,
What rises to my tongue?
Might I say this,
Might I ask:
Did you travel your road in health,
Did you journey without mishap,
Without a fire on the long road,
The great journey without a light,
When you went to the mother-in-law's,
To the one father-in-law's home?
Were the wines already brewed,
Or were they only just planned?
Were the breads already baked,
Or were they only just planned?
Were you fed there
With washed bread, at clean tables?
Were you given drink there
With barley beer?
Was your horse fed
From fine rolling troughs?
Was your horse watered
From a bubbling spring?
Song 158 — Did You See Anything on the Way? (Tokko näit mitä tullessa)
The groom's family welcomes the bride and tries to impress her.
(To the bride, from the groom's family.)
Good maiden, fair maiden!
I ask you this:
As you came here,
Could the mare gallop,
Could the stallion trot,
Could the russet horse race?
Good maiden, fair maiden!
I ask you this:
As you came here,
Did the hollows rise, the hills sink,
Did the hillocks bow down,
Did the cairns rebuild themselves,
Did the small stones roll,
Did the lake-shores sway?
Good maiden, fair maiden!
I ask you this:
Did you see as you came
Stacks of hay gathered,
Sheaves of grain bundled?
Those are all this household's,
All this groom's ploughing —
His ploughing, his sowing.
Good maiden, fair maiden!
Since you knew to come to this house,
Know how to stay in this house.
We do not eat in sorrow here,
We do not live in worry —
The milk-barrel is in your keeping,
The buttermilk-tub is yours,
The butter-churn is in your hands.
Song 159 — Oh Brother, What Did You Bring? (Voi veikko, mitä vetelet)
The villagers mock the bride — the groom wanted a cuckoo and got a toad.
(Villagers mocking the bride.)
Oh brother, what did you bring —
The beauty of a tar-stump,
The length of a pitch-barrel,
The height of a spinning-rack!
You went to bring a cuckoo,
To bring a singing-bird,
To bring the best from the land,
To choose the fairest from the water.
No cuckoo came to your hand,
No singing-bird for company;
You chose no fair one from the water,
Brought no best from the land.
A toad got into your net,
A frog into your snare.
You got a swamp-crow from the bog,
A fence-magpie from the rail,
A carrion-crow from the forest-hollow,
A scarecrow from the field,
A dark bird from the furrow.
You found a bitch in the turnip-patch,
A mutt pulling bast.
The bitch whined, the mutt yelped
As the groom came near.
Song 160 — Bright Maiden in Your Betrothal (Kirkas neiti kihloissasi)
The bridesmaid praises the bride — brighter than a star.
(Bridesmaid's side.)
Young groom, young man!
Look at our maiden:
She is like a half-ripe cranberry,
Or a strawberry on a hill.
Pure is the bunting on the snow,
Purer still at your side;
White is the swan on the sea,
Whiter still in your keeping;
Comely is the duck on the sea,
Comelier still in your care;
Bright is the star in the sky,
Brighter still in your betrothal.
You would not have got from Savo,
Nor brought from Turku,
Nor found beyond Viro,
Nor fetched from Russia
So comely a maiden,
Such a bride;
Her eyes are worth the blue of the sea,
Her cheeks the pure red,
Her body the white of paper.
Song 161 — Come, Come, Poor Groom (Kutti, kutti, sulho rukka)
The bride's family mocks the groom — he promised a hundred and brought a dolt.
(Those mocking the bride.)
Groom, dear brother of mine!
You spoke a bad word;
You said you'd get a hundredfold,
Said you'd bring a thousandfold maiden.
You didn't get a hundredfold,
You didn't bring a thousandfold maiden.
You got a heap of stocking-less ones,
A batch of mitten-less ones.
What has she been doing her whole life,
What all the past summer?
She hasn't knitted mittens,
Hasn't shaped stockings;
Mice gnaw in her chest,
Tattered-ears in her box.
Come, come, poor groom!
This is what you wished your whole life,
This for half your years,
This you wanted all this summer:
You said you'd get a reed,
Take a clover-blossom,
Choose a duck for yourself,
Lead away a water-bird.
You got a fine reed,
A dear clover-blossom —
You found a tar-stump on the road,
An alder-stump in the grove.
All winter she lay in the mushroom-patch,
A month in the horse-lane,
Her eyes still unwashed,
Her whole face uncombed.
Song 162 — The Maiden of Wide Kinship (Laajasukuinen neiti)
The bridesmaid defends the bride's honour and kin.
(Bridesmaid's side.)
Young groom, young man,
Fair son of money,
Don't call our maiden
Without kin,
Don't make her seem low-born,
Don't call her ignorant!
Indeed our maiden has
A great clan, a wide line;
A bushel of beans to sow —
A bean for each of them;
A bushel of flax to plant —
A fibre for each of them.
Young groom, young man,
Fair son of money,
Don't keep calling our maiden
A fool,
Don't call her stupid,
Don't say she can do nothing!
Go, groom, to the smithy,
Just let a sharp blade know,
Let a keen sickle know;
Temper her to a good handle,
Whet her at the gate-post,
Hammer her on the stump-end.
When the sunlight comes,
Take the maiden to the meadow —
Then the grass will quake,
The fescue will tremble,
The hard grass will crackle,
The sorrel will start,
The sedge will whistle,
The tussock will yield,
The stubble will bow,
The stump's root will break.
Song 163 — The Bridesmaid's Beauty (Kaason kauneus)
A teasing exchange about the bridesmaid's shoes and eyes.
(Best man's side.)
Good bridesmaid, fair bridesmaid,
White-and-rosy bridesmaid;
Fair is the bridesmaid in her shoes,
Fairer still in her eyes.
The bridesmaid's shoes are fitted
Like a sledge on a track;
The bridesmaid's eyes in her head
Are like a magpie's in the frost.
(Bridesmaid's side.)
The bridesmaid's shoes are fitted
Like a horse in its iron-shoes;
The bridesmaid's eyes in her head
Are like the stars in the sky.
Song 164 — The Bridesmaid Sits Down (Kaason istunta)
The best man tells the bridesmaid to sit until the bench breaks — she refuses.
(Best man's side.)
Sit, sit, poor bridesmaid!
When you sit, sit well;
Sit through the wooden bench,
Break the plank-built seat,
Rot the walls to mushrooms,
Split the ridge-beam in half.
(Bridesmaid.)
Are your pines so thin,
Your spruces so soft,
That they can't hold the bridesmaid sitting,
The young wife settling,
For this evening's sitting,
This morning's rising?
I won't sit on your benches,
I won't stand on your floors;
I sit on my rustling skirts,
I stand on my fine shoes.
In fact I won't sit at all,
I won't stand at all,
Not until my feathers melt,
Not until my down grows warm.
Song 165 — Warming the Bridesmaid (Kaason lämpimän saanta)
Get warm on the stove, says the best man. Go up there yourself, says the bridesmaid.
(Best man's side.)
If you are very cold,
Climb up on the stove, bridesmaid,
Perch on the hearth-bench;
Put one foot on the pillar,
Stretch the other to the beam,
Spread your skirts toward the fire —
There your feathers will melt,
There your down will grow warm.
(Bridesmaid.)
Let the sooty witches climb up,
Let the fire-red ones ascend
To scrub your soot,
To scrape your grime!
Where did the devil get the maids,
Where did the fiend shoot the widows,
Scrubbing soot,
Scraping grime?
And no one feeds the bridesmaid,
No one gives the young wife a bite;
Did the cows give their milk to the alders,
Did the hens lay their eggs on the stumps?
Song 166 — Feeding the Bridesmaid (Kaason syötäntä)
The best man offers horse-meat; the bridesmaid calls bears to eat their livestock.
(Best man's side.)
Good bridesmaid, fair bridesmaid,
White-and-rosy bridesmaid!
If you are very hungry,
If you're longing for stew —
A dark horse died once,
A white horse collapsed,
Died in Kontinen's lane,
Fell before Kyllönen's bathhouse.
The carcass lies there on the cairn,
The skull behind the shed;
Its lungs are uncooked,
Its innards unchewed.
There the bridesmaid has plenty to eat,
There the young wife may feast.
(Bridesmaid.)
May the bear rise from his den,
The fork-pawed one from under the boughs,
The slit-eyed one from under the stone,
The angry cat from the privy —
To maul your horses,
To devour your mares,
To seize your stallions,
To slaughter your cows!
Where does the wolf prowl,
Where does the forest-terror lurk,
If not among the herd,
Roaming among the cattle?
Song 167 — Going to Bed (Maata menentä)
Time for bed, says the best man. Not yet, says the bridesmaid — your fish is bony and your beer wasn't even meant for us.
Good bridesmaid, fair bridesmaid,
White-and-rosy bridesmaid!
It's time to go to bed,
Time to slip away to rest;
The cocks are crowing in the village,
The thin-legged ones are calling.
(Bridesmaid.)
It's time to go to bed,
Time to slip away to rest,
When my feathers melt,
When my down grows warm.
Are you already worrying, wretch,
That your barrels will empty,
Your half-barrels run dry?
All that's been cooked is
A batch of cursed ruff,
A plate of bony perch;
A tankard of beer was brought —
And not even for us,
But for the other guests.
Song 168 — The Bridesmaid's Drinking (Kaason juomiset)
Are you Puntala's cow? No — I came to check on my little bird.
(Best man's side.)
Good bridesmaid, fair bridesmaid,
Fair-and-rosy bridesmaid!
Are you Valtala's calf,
Or Puntala's Punikki,
Emptier of barrels,
Halver of half-barrels?
If you're longing for beer,
Or in need of mead,
We have water enough,
Plenty of brewed beer,
Cellars full of casks,
Casks full of barrels.
If that's not enough,
If it doesn't suffice,
There's still a mare in the yard,
A flax-maned one in the mud,
A Punikki cow in the byre,
Another Kyyttö in the stall,
Each pouring a barrel of wine,
Each dripping a good drink.
(Bridesmaid.)
I didn't come here
For the sake of beer,
Nor for the need of mead;
There's beer at home too,
Mead in my own house.
I came to see
My little bird's nest,
My sparrow's meadow.
Soon I'll turn my corner,
Turn one corner, twist another,
Out of this foolish house,
Out of this ugly homestead.
I leave my darling here,
I lose my fair one here.
May great God protect her,
May the Almighty guard her,
So she does not regret tomorrow,
Does not tremble the day after,
At these strange doors,
At these foreign gates.
Song 169 — Praise of the Best Man (Kosiomiehen ylistys)
The final song: praise for the best man's hat, shirt, and fine bearing.
Hear me, you who are a thousand years old,
You eldest of the groomsmen!
That hat upon your head —
Not every man can wear it,
Not half the lads,
Not a third of the suitors.
The broadcloth was got from Viro,
The silk from the factory,
The plume was brought from Turku,
The velvet from a foreign city.
A little of the shirt shows through,
A small bit peeks out —
The shirt is like a priest's paper,
A church-pastor's book-page,
Woven by his own sweetheart,
Beaten by his own beloved;
Stitched with squirrel-claws,
Sewn with marten-claws,
Embroidered with tin needles.
Colophon
The forty-four wedding songs of the Kanteletar, Book I, Section II — Hääkansan lauluja — translated here from the Finnish for the first time. These songs document the complete Finnish folk wedding ritual as it was performed in the villages of Karelia, Häme, and Savonia before the modern era. The call-and-response between the groom's party and the bride's party, the bride's lament of departure, the practical instruction of the new wife, and the ritualized mockery and praise of the wedding feast together form a ceremony in verse — one of the most complete records of a European folk marriage rite preserved in any tradition.
The songs appear in Lönnrot's order, which follows the ceremony's own progression: from the formal matching of skills and property (Song 126), through the escalating teasing and bawdy exchange (127–129), the groom's instruction (130–135), the bride's lament and departure (136–148), consolation and practical advice (149–155), the family's farewell (156), the wedding feast with its welcoming, mockery, and praise (157–162), and the extended bridesmaid game (163–168), closing with the praise of the best man (169).
Translated from the Finnish source text in Elias Lönnrot, Kanteletar taikka Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä (Helsinki, 1840). Source text: Project Gutenberg EBook #7078, produced by Tapio Riikonen (December 2004). No existing English translation was consulted. This is a Good Works Translation by the New Tianmu Anglican Church, 2026.
🌲
Source Text: Hääkansan lauluja — Kanteletar I:II
Finnish source text from Elias Lönnrot, Kanteletar taikka Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä (Helsinki, 1840). Project Gutenberg EBook #7078, produced by Tapio Riikonen. Presented here for reference, study, and verification alongside the English translation above.
II. Hääkansan lauluja.
a) Antiaisissa.
126. Onko mitä milläki?
(Kosiomiehen puoli.)
"Onko teiän neiollanne
Oman värttinän väkeä,
Oman hyppisen hyveä,
Oman keträn kiertämeä,
Hyvät hurstin huiahukset,
Päänalaiset pällähykset;
Sivallukset silkkihuivit,
Vilahukset villavaipat?"
(Kaason puoli.)
"Kyll' on meiän neiollamme
Oman hyppisen hyveä,
Oman värttinän väkeä,
Oman keträn kiertämeä.
Kyll' on hursti huialeita,
Päänalaisen pälläreitä;
Vaan onko teiän sulhollanne
Oman jousen ampumoa,
Oman nuolen noutamoa,
Karhuntaljat katteheksi,
Petrantaljat peitteheksi?"
(Kosiomiehen puoli.)
"Kyll' on meiän sulhollamme
Oman jousen ampumia,
Oman nuolen noutamia,
Karhuntaljat kattehena,
Petrantaljat peittehenä;
Vaan onko teiän neiollanne
Wiipurissa viilatuita,
Kaupungissa kaulatuita,
Kesäkuilla kuivatuita,
Pantu päiväpaistehella,
Vaattehia valkehia,
Talvisotkuja hyviä?"
(Kaason pooli.)
"Kyll' on meiän neiollamme
Wiipurissa viilatuita,
Kaupungissa kaulatuita,
Kesäkuilla kuuratuita
Pantu päiväpaistehella,
Vaattehia valkehia,
Talvisotkuja hyviä;
Vaan onko teiän sulhollanne
Silkkiset sukansitehet,
Hopiaiset housunnauhat,
Saksansaappahat somaset,
Silkkihuivit siivolliset,
Viien ruplan vilttihattu,
Kuuen ruplan vyö kusakka?"
(Kosiomiehen puoli.)
"Kyll' on meiän sulhollamme
Silkkiset sukansitehet,
Hopiaiset housunnauhat,
Saksansaappahat jalassa,
Silkkihuivit siivolliset,
Viien ruplan vilttihattu,
Kuuen ruplan vyö kusakka;
Vaan onko teiän neiossanne
Kelvollista ketreäjätä,
Kutojata kunnollista;
Tokko kääntyi käärilauta,
Kun orava oksapuussa;
Tokko suihki sukkulainen,
Kun kärppä kiven kolossa;
Tokko piukki pirran piijit;
Kun tikka puun kupeess?"
(Kaason puoli.)
"Ompa meiän neiossamme
Kelvollista ketreäjätä,
Kutojata kunnollista;
Niinpä kääntyi käärilauta,
Kun orava oksapuussa;
Niinpä suihki sukkulainen,
Kun kärppä kiven raossa;
Niinpä piukki pirran piijit,
Kun tikka puun kupeessa.
Vaan onko teiän sulhossanne
Kylväjätä, kyntäjätä,
Siemenen sirottajata,
Varsan viejeä vaolle,
Mustan ruunan mullokselle?
Onko atransa terävä,
Sekä luja luottimensa,
Millä nurmi kynnetähän,
Kämärikkö käännetähän?
Hyvätkö huuhtikirvehensä,
Kaunihitko kassaransa,
Jolla kaski kaaetahan,
Lehto lyöähän kumohon?"
127. Kutti, kiitti!
(Kosiomiehen puoli.)
"Kutti, kutti, kaaso rukka!
Kun sie neittäsi näkisit,
Kun sen käet käpäeleksen
Meiän sulhon kättä vasten!"
(Kaason puoli.)
"Ei kutti väheäkänä,
Pientä pikkuruistakana;
Tuota toivoi meiän neito,
Tuota toivoi tuon ikänsä,
Kättänsä käpäelevän
Hyvän sulhon kättä vasten."
(Kosiomiehen puoli.)
"Kutti, kutti, kaaso rukka!
Kun sie neittäsi näkisit,
Kun sen suu sopaeleksen
Meiän sulhon suuta vasten!"
(Kaason puoli.)
"Ei kutti väheäkänä,
Pientä pikkuruistakana;
Tuota toivoi meiän neito
Kaiken kasvantoajansa,
Suutansa sopaelevan
Hyvän sulhon suuta vasten."
(Kosiomiehen puoli.)
"Kutti, kutti, kaaso rukka!
Meiänp' oinas vallan otti,
Meiän pässi päälle pääsi,
Meiän karkasi karitsa."
(Kaason puoli.)
"Ei kutti väheäkänä,
Pientä pikkuruistakana;
Tuota toivoi meiän neito,
Tuota puolen polveansa,
Kaiken mennehen keseä,
Kaiken vuotta voipunutta,
Kahen öitä ollaksensa,
Kolmin koiskaellaksensa."
(Kosiomiehen puoli.)
"Kutti, kutti, kaaso rukka!
Söitpä, joitpa neitosesi;
Sinun on tyhjät istumesi,
Meiän täyet vuotehemme."
(Kaason puoli.)
"Voipa kurjat kuttianne,
Miehen lemmot leikkiänne;
Millä te kutitteletta!
Emmä syönyt, enkä juonut,
Enkä syönyt, enkä juonut,
En pannut pahenemahan,
Vaan panin paranemahan.
Panin kyntäjän kylelle,
Vakoajan vaipan alle,
Leivänsaajan leuan alle,
Kalansaajan kainalohon,
Hirvenhiihtajan hikehen,
Karhunsaajan saunasehen;
Karhuntaljoihin kaotin,
Vein vehnähinkalohon,
Ruispurnohon puotin.
Sinne saatin saahun lapsen,
Sinne aiotun asetin;
Annas Jumala aamun tulla,
Tuo Jumala toinen päivä,
Otan vaatetta vakasta,
Liessinkiä lippahasta,
Millä neittä valmistelen,
Kanaistani kaunistelen--
Jolla peitän pientä päätä,
Katan kaunista hivusta;
Tuonpa kukkana tupahan,
Pöyhäytän pöyän päähän,
Ihmisten ihottavaksi,
Kansan katsaheltavaksi."
128. Katso neitoasi [30]!
(Kosiomiehen puoli)
"Morsian mokalla huulin,
Kaaso kallella kypärin,
Itse sulhonen surulla;
Katso kaaso neitoasi
Jott' ei poikisi rekehen,
Satulall' ei lasta saisi!
Sanoisi satulan syyksi,
Hevonharjan hieromaksi;
Tekis tieltä löytämäksi,
Matkalta tapoamaksi."
(Kaason puoli.)
"En oo ollut ennenkänä,
Pilkkapuikko kenenkänä,
Senlaisen semminkänä;
Joko vainen joutunenki
Pilkkapuikoksi poloinen?--
Vaan vielä tätä nykyä,
Vielä tällä kymmenellä,
Selvitäme, seisotame,
Pilkkakirvesten kiasta,
Naurusuien hampahista.--
Muille nauroa pitävi,
Ei emosen tyttölöille,
Ei vaimon vatsanväelle;
Muista kummat kuulukohon,
Hätäkellot häilyköhön,
Ei emosen tyttölöistä,
Ei vaimon vatsanväestä."
129. Kasa kaasolla sylissä.
(Kosiomiehen puoli.)
"Kasa [31] kaasolla sylissä,
Nuoevaimolla nupukka [32]!"
(Kaason puoli.)
"Mitä sie kasasta kaason,
Nupukasta nuoevaimon?--
Tät' ei oo saatuna salassa,
Eikä piilossa pietty;
Täm' on saatu sängyn päällä,
Vihityillä vuotehilla,
Lakanoilla lauletuilla,
Siunatuilla pääsioilla."
130. Elä ihastu ensi-illalla.
(Kosiomiehen puoli.)
Vuotas mie sanon sanasen,
Virkan vierin sulholleni:
Sulhokainen nuorukainen,
Elä neitoa ihastu,
Elä neion vaattehia;
Elä ensi-illallasi,
Tok' ei vielä toisellana!
Kiitä huomenna hevoista,
Vuonna toissa morsianta,
Kolmanna kotivävyä,
Itsiäsi et ikänä!
Moni on neito naitaissa,
Orpana otettaissa,
Portto poisajettaessa,
Luosku luovuteltaessa.
Moni on kaakku kaunis päältä,
Kovin kuorelta siliä,
Vaan on sirkkoja sisässä,
Akanoita alla kuoren.
Mont' on kantoa kas'ella,
Kaikk' ei koivun kantoloita;
Äiä neitoja kylällä,
Ei kaikki hyväntapoja.
131. Kiitä sulho lykkyäsi.
(Kaason puoli.)
Kiitä sulho lykkyäsi,
Kun kiität, hyvinki kiitä!
Hyvän sait, hyvän tapasit,
Hyvän luojasi lupasi,
Hyvän antoi armollinen.
Lue kiitokset emolle,
Passipoita vanhemmalle,
Kun tunti tytön mokoman,
Ja mokoman morsiamen!
Puhas on neiti puolellasi,
Kirkas ompi kihloissasi,
Valkiainen valloissasi,
Soriainen suojassasi.
Sait sa riskin rinnallesi,
Vereväisen vierehesi;
Sait sa riskin riihenpuijan,
Hempulaisen heinänlyöjän,
Pulskin poukkujen pesijän,
Varskin vaatetvalkasijan,
Karskin kankahan kutojan.
Niin se piukki pirran ääni,
Kun käki mäellä kukkui;
Niin se suikki sukkulainen,
Kun kärppä kiven raossa;
Niin sen käämy käännätteli,
Kun orava oksasella.
132. Elä vie neittä pahoille.
(Kaason puoli.)
Sulho viljon veikkoseni,
Vielä veikkoa parempi,
Emon lasta armahampi,
Ison lasta laukiampi!
Kuulesta ma kuin sanelen,
Kuin sanelen, kuin puhelen.
Elkäs meiän neioistamme,
Elkäs viekö vehkasoille,
Panko parkkihuhmarelle,
Olkileiville otelko;
Ei neittä ison koissa,
Eipä viety vehkasoille,
Pantu parkkihuhmarelle,
Olkileiville otettu.
Aina viilti vehnäsiä,
Katseli kananmunia,
Aamut aittoja availlen,
Illat luhtia lukoten,
Maitotiinun tienoihilla,
Olutpuolikon povessa.
Elä vainen, sulho rukka,
Kiellä neittä kellarista,
Elä aitasta epeä;
Ei neittä ison koissa,
Eip' on kielty kellarista,
Tok' ei aitasta evätty.
133. Puolusta neittäsi.
(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen!
Ellös meiän neioistamme,
Ellös sie pahoin pielkö;
Seiso seinänä eessä,
Pysy pihtipuolisena,
Elä anna anopin lyöä,
Eläkä apen torua,
Elä vierahan vihata.
Pere käski pieksemähän,
Muu väki mukittamaha;
Ethän raahi rankaista
Etkä henno hertaistasi,
Rahan paljon pantuasi,
Enemmän luettuasi.
134. Neuo sulho neioistasi.
(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen,
Elkäs meiän neioistamme,
Elkäs sie pahoin pielkö,
Elkäs vitsoin vingutelko,
Nahkaruoskin naukutelko;
Eipä neittä ennenkänä,
Ei neittä ison koissa,
Tok' ei vitsoin vinguteltu,
Nahkaruoskin naukuteltu.
Neuo sulho neitoasi,
Neuo neittä vuotehella,
Opeta oven takana,
Vuosikausi kummassaki;
Yksi vuosi suusanalla,
Toinen silmän iskemällä,
Kolmansi jalan polulla.
Kun ei sitte siitä huoli,
Ei totelle tuostakana,
Veä vitsa viiakosta,
Tuopa turkin helman alla,
Jolla neuot neitoasi,
Orpanoasi opetat--
Neuot nelisnurkkaisessa,
Sanot sammalhuonehessa,
Kyläkunnan kuulematta,
Sanan saamatta kylälle.
Elä nurmella nukita,
Pieksä pellon pientarella;
Kuuluisi kumu kylälle,
Tora toisehen talohon,
Metsähän iso meteli,
Naisen itku naapurihin.
Eläkä silmille sipase,
Elä korvia kos'eta;
Kuppi kulmalle tulisi,
Sinimarja silmän päälle;
Kylän kyntäjät näkisi,
Kylän paimenet panisi,
Kylän haukkuisi harakat,
Kysyisi kyläiset naiset:
"Onko tuo soassa ollut,
Talununna tappeluissa,
Vai onko suen repimä,
Tahi karhun kaapasema--
Vai susiko sulhosesi,
Karhu sulla kaunosesi?"
135. Ansioa myöten palkka.
(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen!
Kun neittä hyvin pitelet,
Niin hyväksi tunnetahan.
Kun tulet apen kotihin,
Ainoan anopin luoksi;
Itseäsi syötetähän,
Syötetähän, juotetahan,
Heposesi riisutahan,
Tallihin talutetahan,
Syötetähän, juotetahan,
Kauravakka kannetahan.
Kun neittä pahoin pitelet,
Niin pahaksi tunnetahan.
Kun tulet apen kotihin,
Ainoan anopin luoksi;
Itseäsi ruoskitahan
Omallasi ruoskallasi,
Heposesi hirtetähän
Kokkahan, kujan lakehen,
Omillasi ohjillasi,
Omilla ohjasvarsillasi.
136. Mitä itket neito?
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Mitä itket meiän neito?--
Itketkö sie leivätyyttä,
Leivätyyttä, lehmätyyttä,
Vaiko sulhosi soreutta,
Vai emosi armautta?
Siskoseni, ainoseni,
Kanavarsi kaunoseni!
Et sie itke leivätyyttä,
Leivätyyttä, lehmätyyttä,
Etkä sulhosi soreutta,
Et emosi armautta;
Itket kasvon kauneutta,
Sekä hiusten hienoutta,
Kun ne piennä peitetähän,
Katetahan kasvavana;
Piennä oot vihille viety,
Lassa pantu lakki päähän.
137. Lähet jälen jäämättömäksi.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Niinkös luulit neito nuori,
Niinkö tiesit, jotta luulit,
Tiesit kerran lähteväsi,
Et aina käkeäväsi?--
Jo nyt on liittosi likellä,
Lässä ompi lähtöaika.
Lähet tästä, kun lähetki,
Tästä kullasta koista,
Ison saamasta salista,
Emon kaunon kartanosta,
Veikon kestikellarista,
Siskon tanssisiltasilta,
Sykysyisen yön sylihin,
Kevähisen kierän päälle;
Ettei jälki jäällä tunnu,
Kierällä kepiä kenkä,
Jalan isku iljangolla,
Hangella hamosen helma;
Ettei äiti ääntä kuule,
Iso ei itkua tajua,
Kujerrust' ei kuule sisko,
Oma veikko vieretystä;
Kuulevat kyläiset naiset,
Ja kyllin kylän kasakat.
Voi sinua neito rukka,
Kuinka taiat, kuinka raahit,
Kuinka kuitenki eroat?--
Emosesi vanhan heität
Läävähän läkähtymähän,
Kujahan kukistumahan,
Kaatumahan kaivotielle;
Isosesi vanhan heität
Saunahan savun sekahan,
Kuiva vasta kainalohon.
138. Lähet kukka kulkemahan.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Kuules neiti, kuin sanelen,
Kuin sanelen, kuin puhelen!--
Olit kukka ollessasi,
Kasvaessasi kanarva,
Vesa nuori nostessasi,
Ympynen yletessäsi,
Näillä pitkillä pihoilla,
Kaunehilla kartanoilla.
Lähet nyt kukka kulkemahan,
Veran nukka vieremähän,
Tästä kullasta koista,
Kaunihista kartanosta,
Luulet vietävän kotihin,
Vietävän isosi luoksi,
Ei vieä isosi luoksi,
Vieähän isännän luoksi.
Lähet kukka kulkemahan,
Veran nukka vieremähän,
Luulet vietävän kotihin,
Vietävän emosi luoksi;
Ei vieä emosi luoksi,
Vieähän emännän luoksi.
Lähet kukka kulkemahan,
Veran nukka vieremähän,
Luulet vietävän kotihin,
Vietäväsi veikon luoksi;
Eipä vieä veikon luoksi,
Vieähän kytyjen luoksi.
Lähet kukka kulkemahan,
Veran nukka vieremähän,
Luulet vietävän kotihin,
Vietävän sisaren luoksi;
Ei vieä sisaren luoksi,
Vieähän natojen luoksi.
Lähet kukka kulkemahan,
Veran nukka vieremähän,
Luulet vietävän kotihin,
Vietäväsi vierahiksi
Eipä vieä vierahaksi,
Vieähänpä orjuutehen.
139. Toisin toisessa talossa.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Neitokainen nuorukainen,
Kanamarja kaunokainen!
Kasvoit sie talossa tässä,
Korkian isosi koissa,
Kasvoit kukkana kujilla,
Ahomailla mansikkana;
Nousit voille vuotehelta,
Maioille makoamasta
Venymästä vehnäsille
Pettäjäisille pehuista.
Kun et voinut voita syöä,
Sipasit sianlihoa.
Ei ollut huolta ollenkana,
Ajatusta aioinkana;
Annoit huolta honkasien,
Ajatella aiaksien,
Surra suuren suopetäjän,
Korpikuusen kuikutella.
Sie vaan liehuit lehtyisenä,
Perhosena pyörähtelit,
Lennit lintuna lehossa,
Kävit kanana kartanolla.
Menet toisehen talohon,
Toisehen emon alahan,
Perehesen vierahasen;
Toisin siellä, toisin täällä,
Toisin toisessa talossa--
Toisin ukset ulvasevat,
Toisin vierevät veräjät,
Sanovat saranarauat.
Et osaa ovissa käyä,
Veräjissä vieretellä,
Talon tyttöjen tavalla;
Et tunne puhua tulta
Etkä liettä lämmitteä,
Ensinkään emännän lailla;
Taia et taittoa pärettä
Talon miehen mieltä myöten,
Sulhosen syäntä myöten.
Tulet tuttuna tupahan,
Ei ole tuttua tuvassa,
Rakast' ei rahin nenässä;
Tup' on tyhjä tultuasi,
Autio avattuasi,
Ei isonen armastele,
Eikä äiti mainittele.
140. Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Voi neiti, sisarueni!
Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit;
Vaihoit armahan isosi
Appehen anipaha'an,
Vaihoit armahan emosi
Anoppehen ankarahan,
Vaihoit viljon veljyesi
Kyyttäniskahan kytyhyn,
Vaihoit siskosi siveän
Naljasilmähän natohon,
Vaihoit liinavuotehesi
Nokisihin nuotioihin,
Vaihoit valkiat vetesi
Likaisihin liettehisin,
Vaihoit hiekkarannikkosi
Mustihin muraperihin,
Vaihoit armahat ahosi
Kanarvikko kankahisin,
Vaihoit marjaiset mäkesi
Kaskikantoihin kovihin.
141. Luulitko huolet loppuvan?
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Niinkö luulit meiän neito,
Niinkö kasvava kananen,
Huolet loppui, työt väheni,
Tämän illan istumilla,
Tämän aamun astumilla,
Keskipäivän keikkumilla;
Maata sinne vietäväsi,
Unille otettavasi?--
Eip' on maata vieä'känä,
Unille oteta'kana;
Vasta valvoa pitävi,
Vasta huolta hoivatahan,
Ajatusta annetahan,
Pannahan pahoa mieltä,
Liikamieltä liitetähän.
Kunis huiskit hunnutonna,
Sinis huiskit huoletonna,
Kunis liikuit liinatonna,
Liikuit liioitta sanoitta;
Äsken huntu huolta tuopi,
Palttina pahoa mieltä,
Liina liikoja sanoja,
pellava perättömiä.
142. Läksit kouluhuu kotoa.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Niinkö luulit neito nuori,
Niinkö tiesit, jotta luulit,
Luulit yöksi lähteväsi,
Käyä päiväksi käkesit?--
Etpä yöksi lähtenynnä,
Etkä yöksi, et kaheksi;
Läksit kaikeksi iäksi,
Kuuksi päiväksi katosit.
Läksit kouluhun kotoa,
Piinahan ison pihoilta;
Kova on koulu käyäksesi,
Piina pitkä ollaksesi,
Ikävä eleäksesi.
Siell' on ohjat ostettuna,
Valmistettu vankirauat,
Ei ketänä muita vasten,
Vasten vaivaista sinua,
Ja kohti kovaosaista.
Kyllä saat kokea koito,
Kokea kovaosainen,
Apen luista leukaluuta,
Anopin kivistä kieltä,
Ky'yn kylmiä sanoja,
Naon niskan nakkeloita;
Appi on karhu kartanolla,
Anoppi susi supussa,
Kyty kyinä kynnyksellä,
Nato nauloina ovella.
143. Apiat ativoreisut.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Neitonen sinä sisari!
Mit' olet pahoilla mielin,
Alla kulman kuurullasi?--
Etkö muista, kuin sanelin:
"Elä sulhoon ihastu,
Elä sulhon vaattehisin;
Sulholl' on suen ikenet,
Revon kuokot kormanossa,
Karhun maksat kainalossa,
Verenjuojan veitsi vyöllä,
Jolla päätä piirtelevi,
Selkeä sirettelevi."--
Et sinä sitä totellut,
Et kuullut minun sanoa;
Sie vaan sulhoon ihastuit,
Sekä sulhon vaattehisin.
Kerran lähteä käkesit,
Kerran toisen toivottelit,
Lähteä emon eloilta,
Vanhan taaton tanhuilta,
Viertä maille vierahille,
Käyä käskemättömille,
Miniäksi miehelähän,
Orjaksi anoppelahan.
Niinkö luulit neito nuori,
Niinkö kasvava kananen,
Ativoihin vietäväsi,
Oljamiin otettavasi?--
Siell' on ouot oljareisut,
Apiat ativoreisut
Halko pitkä piirasina,
Seiväs särpimen siassa,
Hamara sianlihoina,
Nyrkki voina vehnäisinä.
144. Heitän suoni, heitän maani.
(Morsian lähtiessänsä.)
Heitän suoni, heitän maani,
Heitän heinikkopihani,
Heitän valkiat veteni,
Heitän hietarantaseni,
Kylpiä kylän akoille,
Pasikoia paimenille.
Suot heitän sorehtijoille,
Sekä maat maleksijoille,
Pihat pitkin juoksijoille,
Aitavieret astujille,
Seinävieret seisojille,
Kujovieret kulkijoille,
Ison niityt ilveksille,
Peuroille isoni pellot,
Ahot hanhien asua,
Lintujen lehot levätä.
Lähen tästä, kun lähenki,
Toisen lähtevän keralla,
Kanssa toisen karkulaisen:
Lähen pois talosta tästä,
Ison saamasta salista,
Veikon kestikellarista,
Sykysyisen yön sylihin,
Kevähisen kieran päälle,
Jottei jälki jäällä tunnu,
Jälki jäällä, tiera tiellä,
Jalan isku iljangolla,
Hangella hamosen toimi,
Helman hiepsintä lumella;
Ettei äiti ääntä kuule,
Iso ei kuule itkuani,
Ikävissä itkeväni,
Parkuvan pahoissa mielin.
145. Läyli lähteä, läyli ilman.
(Morsian lähtiessänsä.)
Läyli lähteä tulevi,
Läyli olla lähtemättä;
Lähteä toki tulevi,
Kun on luotu lähtemähän,
Korkiammastai koista,
Matalampihin majoihin,
Rikkahammiltai eloilta,
Köyhempihin kellarihin.
Niinp' on neiti luotunaki,
Tytär tuuviteltunaki,
Taattolasta miehelähän,
Miehelästä tuonelahan.
Lässä on nyt muien lähtö,
Liki saanut muien liitto,
Minun on lähtöni lähemmä,
Minun liittoni likemmä.
Lähen pois talosta tästä,
Tästä kuulusta koista,
Honkaisista huonehista,
Lautakatto kartanoista,
Petäjäisihin pesihin,
Koivuisihin koppeloihin.
Heitän Kiesuksen siahan,
Maarian tähän majahan;
Hyv' on toiste tullakseni,
Kensti keikutellakseni,
Ennentuttuhun tupahan,
Emon kaunon kartanohon.
146. Ei toiste tunneta'kaan.
(Morsian lähtiessänsä.)
Lähen nyt talosta tästä,
Korkian ison koista,
Heitän vanhat valamani,
Entiset elosiani;
Hyv' on toiste tullakseni,
Kaunis kaaputellakseni.
Tulen toiste, kun tulenki,
Ilman teiän kutsumata,
Hyv' ois tulla kutsumalla;
Ette kutsu kuitenkäna.
Sitte toiste tullessani,
Kotihini käyessäni,
Ei minua muut ne tunne,
Kun ne kaksi kappaletta:
Alimmainen aian vitsa,
Perimmäinen pellon seiväs,
Nuo on piennä pistämäni,
Neitona vitsastamani.
Emoni mahova lehmä,
Minun nuorra juottamani,
Vasikkana vaalimani,
Ammoa rikuttelevi,
Pitkillä piharikoilla,
Talvisilla tanterilla;
Se tuo tuntenee minua
Kotoiseksi tyttäreksi.
Isoni iki oronen,
Minun piennä syöttämäni,
Neitona apattamani,
Hirnua rikuttelevi,
Pitkillä piharikoilla,
Talvisilla tanterilla;
Se tuo tuntenee minua
Kotoiseksi tyttäreksi.
Veikkoni kotoinen koira,
Minun piennä syöttämäni,
Neitona opastamani,
Haukkua rikuttelevi,
Pitkillä piharikoilla,
Talvisilla tanterilla;
Se tuo tuntenee minua
Kotoiseksi tyttäreksi.
Muut ne ei minua tunne
Kotihini tultuani,
Vaikk' on vanhat valkameni,
Entiset elosiani.
147. Muuttunut koti.
(Morsian lähtiessänsä.)
Lähen kurja kulkemahan,
Vaivainen vaeltamahan;
En tule kotihin ennen,
Kun oman orihin reessä,
Oma poika ohjillani,
Saamani satulan päällä,
Kantamani kannuksilla.
Sitte tuonne tullessani
Ison entisen pihoille,
Noin ne vaakkuvat varikset,
Harakat hakahtelevi,
Ison pitkillä pihoilla,
Tasaisilla tanterilla:
"Mitä sie tulit kotihin
Kuta kurja kuulemahan?--
Jo on kuollunna isosi,
Kaonnunna kantajasi;
Veikko istuu ison siassa,
Veljen vaimo emon tilalla."
Menen mie toki pihalle,
Ajan porstuan etehen.
Vuotan viikon veikkoani
Riisumahan rinnuksia,
Aisoja alentamahan.
Eipä veikko tulle'kana,
Itse riisun rinnukseni,
Itse aisani alennan.
Vielä vuotan veikkoani
Tuosta käymähän tupahan;
Eipä veikko tulle'kana,
Itse tungeme tupahan,
Annan kättä kääkäselle,
Kylm' on kääkä kättä vasten.
Sitte tultua tupahan
Ovensuuhun seisotame,
Ovensuuhun, orren alle,
Kattilan pitotiloille,
Koriat kotoiset naiset
Ei tulla likistämähän,
Käyä kättä antamahan.
Koria minä itseki,
En mene likistämähän,
Käy en kättä antamahan.
Pistän kättä hiilokselle,
Hiilet kylmät hiiloksessa,
Pistän kättä kiukoalle,
Kivet kylmät kiukoassa.
Veikko penkillä venyvi,
Syli syttä hartioilla,
Vaaksa muulla vartalolla,
Kyynärä kyentä päässä,
Kortteli kovaa nokea.
Kysyi veikko vierahalta:
"Mistä vieras veen takoa?"--
"Minä vanhin sikkojasi,
Ensimmäinen emosi lapsi."
Kun löyät emosi vanhan
Läävähän läkähtynehen,
Kuollehen kupo sylihin.
Itke, itke meiän neito!
Kun itket, hyvinki itke.
Kun et itke itkettäissä,
Itket toiste tullessasi,
Kun tulet veikon kotihin,
Kun löyät veikkosi verevän
Vainiolle vaipunehen,
Metsähän menettynehen.
Itke, itke meiän neito!
Kun itket hyvinki itke.
Kun et itke itkettäissä,
Itket toiste tullessasi,
Kun tulet siskon kotihin,
Kun löyät siskosi siveän
Sotkutiellä sortunehen,
Jääneen karttu kainalohon.
149. Kutti, kutti, neito rukka.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Siskoseni, ainoseni,
Kanavarsi kaunoseni!
Enkö mie sanonut sulle,
Sanonut saoinki kerroin:
"Elä kuusissa kuhaja,
Närehillä näyttelete;
Elä puissa puittelete,
Oksilla ojentelete!"--
Et sinä sitä totellut,
Et kuullut minun sanoa;
Sie vaan kuusissa kuhasit,
Närehillä näyttelitet,
Sinä puissa puittelitet,
Oksilla ojentelitet.
Kutti, kiitti, neito rukka!
Enkö mie sanonut sulle,
Sanonut tämän kevättä,
Tämän syystä syylätellyt:
"Tehkämes kivinen linna,
Salasauna salvatkame,
Salasauna, piilopirtti,
Keskellen meren seläistä,
Jossa piikoja piellä,
Kanojamme kasvatella,
Ettei pääse Suomen sulhot,
Suomen sulhot, maan kosijat."
Noinpa aina neittä neuoin,
Orpanoani opetin:
"Kun tulevi Suomen sulhot,
Suomen sulhot, maan kosijat,
Sinä vastahan sanele,
Ja puhele puoleltasi:
Tupa on tehty miesten tulla,
Talli seisoa oritten:
En lähe revon rekehen,
Suen juoksevan jälille,
Lähe en karhun kantapäille,
Enkä korjahan kosijan."
Et sinä sitä totellut,
Et kuullut minun sanoa;
Läksit sie revon rekehen,
Suen juoksevan jälille,
Läksit karhun kantapäille,
Sekä korjahan kosijan.
Kutti, kutti, neito rukka!
Kuules vielä, kuin sanelen:
"Kun olit rakas rahoin,
Käpäs kättä antamahan,
Niin ole rakas rekehen,
Sekä sievä lähtemähän.
Käpäs käymähän kylähän;
Ori suitsia purevi,
Rautoja ratustelevi,
Reki neittä vuottelevi."
150. Elä itke neito rukka.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Elä itke neito rukka!--
Ei sua etäälle vieä,
Ei vieä vesien taaksi,
Saksanmaalle saatettane;
Vieähän vähäsen maitse,
Yli salmen saatetahan,
Yli kynnyksen kylähän,
Poikki pellon naapurihin;
Turkki tuoahan jälestä,
Vaippa vasta saatanehe.
Elä itke melän neito,
Ellös olko milläskänä,
Alla päin, pahoilla mielin,
Alla kulman kuurullasi;
Et sie vierryt vehkasoille,
Puonnut parkkipuolikolle;
Ruispurnohon putosit,
Kaauit kaura-ammiohon.
151. Mitä neien itkemistä.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Mitä neien itkemistä,
Suuresti sureksimista!--
Ei ole it'ettäviä,
Suuresti surettavia;
Kun katsot kupehellesi,
Oikialle puolellesi,
Onpa sulho suojassasi,
Mies verevä vieressäsi,
Luonasi lohikalanen,
Lohenpoika puolellasi;
Hyvä mies, hyvä heponen
Talon kanta kaikenlainen,
Sulho suotuinen keralla,
Kalevainen kannallasi.
Kiitä neito lykkyäsi,
Kun kiität, hyvinki kiitä;
Hyvän sait, hyvän tapasit,
Hyvän luojasi lupasi,
Hyvän antoi armollinen;
Hyvän osmon ohjillesi,
Kalevaisen kannoillesi.
Eipä tuo tok laiska liene,
Kyll' on vaattehet vakaiset,
Vyöllä kussakka koria,
Lippahattu, komppakengät;
Ei tuo virsi viinan kanssa,
Ei tussaa tupakka suussa.
Lue kiitokset emolle,
Passipoita vanhemmalle,
Kun tuuti pojan mokoman
Ja sorian sulhokaisen;
Tuuti turvaksi sinulle,
Varoiksesi vaapotteli.
152. Tapa toinen ottaminen.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Vielä neittä neuotahan,
Orpoa opetetahan--
Kuules neiti, kuin sanelen,
Kuin sanelen, kuin puhelen:
Menet toisehen talohon,
Toisehen emon alahan,
Perehesen vierahasen;
Toisin siellä, toisin täällä,
Toisin toisessa talossa,
Perehessä vierahassa--
Tap' on toinen ottaminen,
Entinen unohtaminen.
Pitäisi sinun piteä
Pää tarkka, tania mieli,
Ymmärrys yhentasainen,
Iltasella silmät virkut
Valkiita virittämähän,
Aamusella korvat tarkat
Kukon ääntä kuulemahan.
Konsa kukko kerran lauloi,
Lauloi kerran, lauloi toisen,
Silloin aika nosta nuoren,
Hetki haikia havata.
Kons' ei kukko laulakana,
Ei äännä isännän lintu;
Piä kuuta kukkonasi,
Otavaista oppinasi.
Käy sie ulkona usein,
Käy sie kuuta katsomassa,
Otavaista oppimassa,
Tähtiä tähyämässä;
Konsa oikein otava,
Sarvet suorahan suvehen,
Pursto perin pohjaisehen,
Silloin nuorten nousuaika,
Vanhojen lepuuaika.
Silloin aikani sinunki
Nosta luota nuoren sulhon,
Viereltä verevän sulhon,
Saapa tulta tuhkasista,
Valkiata vakkasesta.
Kun ei tulta tuhkasissa,
Valkiata vakkasessa,
Kutkuttele kullaistasi,
Katkuttele kaunoistasi:
"Anna tulta armaiseni,
Valkiaista marjaseni!"
Saat sie piitä pikkuruisen,
Tauloa taki vähäsen;
Iske tuli tuikahuta,
Tikkurintahan viritä.
Lähe läävähän samalla
Läänimään emännän läävä;
Käy sie kuunnellen kujassa,
Kuunnellen kujan takana,
Ammoiko anopin lehmä,
Hirnuiko apen hevonen,
Ky'yn lehmä kytkäsevi,
Naukasee naon vasikka,
Heinän hienon heittäjäistä,
Apilan ojentajaista.
Käy kujaset kuukistellen,
Läävänpohjat längistellen,
Olet lehmille ojenna,
Heposelle heinät heitä,
Heinät varsoille valitse.
Katso karkkokarsinoa,
Emälammaslattiata,
Luo silmät sikoinki päälle;,
Elä sie sioille singu,
Elä potki porsahia,
Kanna kaukalo sioille,
Purtilonsa porsahille.
Kun sitte tulet tupahan,
Tule kolmena tupahan,
Tuo sie luuat, tuo sie lunta,
Itse tule kolmantena.
Kun sie lattiita lakaset,
Elä lapsia lakase;
Nosta lapset laavitsalle!
Pese silmät, pää silitä,
Anna leipeä kätehen,
Vuole voita leivän päälle;
Kun ei leipeä talossa,
Anna lastunen kätehen.
153. Elä moiti anoppiasi.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Kuules sisko, kuin sanelen,
Kun nyt menet miehelähän,
Käyt sinä kylässä kerran,
Pellon poikki naapurissa;
Kysyvät kyläiset naiset:
"Antoiko anoppi voita,
Kun ennen emo kotona?"--
Ellös konsana sanoko:
"Ei anna anoppi voita."
Sano aina annettavan,
Kapustalla kannettavan,
Jos kerran kesässä saanet,
Senki toisen talvellista.--
Kun sie leikkoat lihoa,
Eli viilet vehnäisiä,
Säre veitsesi kivehen,
Karahuta kalliohon,
Syöä sulholta lihoa,
Viiltä vehnäpiirasia.
154. Miehen mielen nouto.
(Vähäonnisen naisen neuo morsiamelle.)
Kuules sisko, kuin sanelen,
Kun meet toisehen talohon,
Elä nenä miehen mieltä,
Miehen mieltä, kiurun kieltä,
Niinkun mie poloinen nouvin.
Lihat laitoin, leivät laitoin,
Voit laitoin, oluet laitoin,
Viinat ostin Wiipurista,
Oluet omilta mailta.
Kävin sitte makoamahan,
Otti yöksi vierehensä,
Antoi kyllä kyynäsvartta,
Viljalta vihaista kättä.
Kylm' oli kylki maatakseni,
Selkä vieläki vilumpi;
Nousin kylmältä kyleltä,
Viluiselta vuotehelta,
Sulho suorihen jälestä,
Tukat tuulelle jakeli,
Hapseni hajottelevi.
155. Kotihia heittämiset.
(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Neitokainen nuorukainen,
Kanamarja kaunokainen,
Kun meet toisehen talohon,
Ne kolme kotihin heitä:
Päivän eilliset unoset,
Emon armahat sanaset,
Joka kirnun pettäjäiset.
Muista kaikki muut kalusi,
Unikonttisi uneuta;
Heitä uunille unesi,
Pankolle pahat tapasi,
Laiskuutesi lattialle.
Kaikki laiskuus lakata,
Kaikki uneuta unesi,
Emoas' elä uneuta,
Elä iltaistumissa,
Aamuahkeroisissana;
Emo on nähnyt suuren vaivan,
Kantaja kovan kokenut,
Saunamaassa maatessansa,
Olkiloilla ollessansa,
Levätessänsä pehuilla.
156. Ken meitä veelle viepi.
(Morsiamen kotiväki.)
Lenti tänne musta lintu,
Läpi korven koikutteli,
Korppi lenti halki korven,
Sammakko salon lävitse,
Suostutteli meiltä sorsan,
Maanitteli meiltä marjan;
Otti tuo omenan meiltä,
Vietteli veen kalasen,
Petti pienillä rahoilla,
Hopehilla houkutteli.
Ken meitä veelle viepi,
Ken joelle juohattavi?--
Saapi saavit seistäksensä,
Kolataksensa korennat,
Ja kapat kalataksensa;
Piintyvät pikarin laiat,
Tuopin korvat tummenevat.
b) Häissä.
157. Oisiko lupa kysyä.
(Sulholle kotiväki.)
Oisiko lupa kysyä,
Saisiko sitä sanoa,
Mitä mielehen tulevi,
Kerkiävi kielelleni;
Saisiko sanoakseni,
Lupoa kysyäkseni:
Kävitkö tiesi tervehenä,
Matkasitko mainehitta,
Tuluksitta pitkät matkat,
Matkat suuret valkiatta,
Kun lähit anopin luoksi,
Ainoan apen kotihin?
Oliko viinat kuurittuna,
Vai oli vasta aiottuna;
Jok' oli leivät leivottuna,
Vai oli vasta aiottuna?
Syötettiinkö teitä siellä
Lestyin leivin, pestyin pöyvin;
Juotettiinko teitä siellä
Olusilla otraisilla;
Syötettiinkö sinun orosi
Portahilta pyöriviltä;
Juotettiinko sinun orosi
Lähteheltä läikkyvältä?
158. Tokko näit mitä tullessa.
(Morsiamelle sulhon heimo.)
Hyvä neito, kaunis neito!
Tuotapa kysyn sinulta:
Tokko tänne tullessanne,
Tokko taisi tamma juosta,
Orit konsti kompotella,
Ruuna ruskia ravata?
Hyvä neito, kaunis neito!
Tuotapa kysyn sinulta:
Tokko tänne tullessanne,
Notkot nousi, mäet aleni,
Kumpareet kukertelihen,
Rauniot rakentelihen,
Kivet pienet piehtaroitsi,
Järven rannat roikkaeli?
Hyvä neito, kaunis neito!
Tuotapa kysyn sinulta:
Näitkö tänne tullessasi
Kekoja keräperiä,
Näsäpäitä närttehiä?--
Ne kaikki tämän talosen,
Tämän sulhon kyntämiä,
Kyntämiä, kylvämiä.
Hyvä neito, kaunis neito!
Kun tunsit talohon tulla,
Niin tunne talossa olla;
Ei meillä surulla syöä,
Ei eletä huolen kanssa--
Maitotiinu on tietyssäsi,
Piossasi piimäpytty
Voivatinen vallassasi.
159. Voi veikko, mitä vetelet.
(Kyläläiset lommaavat morsianta.)
Voi veikko, mitä vetelet,
Tervaskannon kauneutta,
Pikitynnyrin pituutta,
Kerinkannan korkeutta!
Käkesit käkösen tuoa,
Kuletella kukkulinnun,
Tuoa maalta maan parahan,
Veeltä valkian valita;
Ei käki kätehen saanut,
Kukkulintu kumppaliksi,
Veelt' et valkiita valinnut,
Tuonut maalta maan parasta.
Puuttui konna koprihisi,
Sammakko satimehesi;
Saitp' on suolta suovariksen,
Aialta ajoharakan,
Korpin korpinotkelmalta,
Pellolta pelotuslinnun,
Mustan linnun mullokselta;
Löysit nartun naurismaasta,
Nirtun niintä kiskomasta;
Narttu naukui, nirttu niukui,
Sulhon tullessa lähelle.
160. Kirkas neiti kihloissasi.
(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen.!
Katsos meiän neioistamme;
On kun puola puolikypsi,
Tahi mansikka mäellä.
Puhas on pulmonen lumella,
Puhtahampi puolellasi;
Valkia merellä vaaksi,
Valkiampi valloissasi;
Soria merellä sorsa,
Soriampi suojassasi;
Kirkas tähti taivahalla,
Kirkkahampi kihloissasi.
Et oisi Savosta saanut,
Et tuonut Turustakana,
Tavannut Wiron takoa,
Vetänyt Wenäeheltä,
Niin soriita neitokaista,
Mokomata morsianta;
Silmät maksavat sinisen,
Poski puhtahan punaisen,
Varsi valkian paperin.
161. Kutti, kutti, sulho rukka.
(Morsiamen lommaajat.)
Sulho viljon veljyeni!
Sanoit sie pahan sanasen;
Sanoit saavasi sataisen,
Tuovasi tuhannen neien;
Et sataista saanutkana,
Tuonut et tuhannen neittä.
Sait su'un sukattomia,
Lajin kintahattomia.
Mitä lie tehnynnä ikänsä,
Kuta mennehen kesosen,
Ei kutonut kintahia,
Suoritellut sukkasia;
Hiiret kopsassa kopasi,
Hörppäkorvat lippahassa.
Kutti, kutti, sulho rukka!
Tuota toivotit ikäsi,
Tuota puolen polveasi,
Käkesit tämän kesosen;
Sanoit saavasi sarasen,
Apilaisen ottavasi,
Sorsan suositellehesi,
Vesilinnun vienehesi.
Sait sinä hyvän sarasen,
Armahan apilasheinän--
Löysit tieltä tervaskannon,
Leppäpökkelön lehosta.
Talven on tateessa maannut,
Kuukauen hevoskujassa,
Viel' on silmät siistimättä,
Kaikki kasvot kaavimatta.
162. Laajasukuinen neiti.
(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Rahan kanta kaunokainen,
Ellös meiän neioistamme
Sanoko suvuttomaksi,
Laatiko lajittomaksi,
Tehkö tietämättömäksi!
Onpa meiän neiollamme
Suku suuri, laji laaja;
Kappa ois kylveä papuja,
Jyvä kullenki tulisi,
Kappa ois panna pellavaista,
Kuitu kullenki tulisi.
Sulhokainen nuorukainen,
Rahan kanta kaunokainen,
Ellös meiän neioistamme
Toki tuhmaksi hokeko,
Typeräksi tunnustelko,
Saamattomaksi sanoko!
Mene sulho seppälähän,
Tietäpäs terävä rauta,
Tietä viikate terävä;
Vaali vartehen hyvähän,
Vestele veräjän suussa,
Kannon päässä kalkuttele.
Kun tulevi päiväpaiste,
Viepä neittä nurmen päälle,
Sitte heinä herskähtävi,
Sekä jussi jurskahtavi,
Kova heinä korskahtavi,
Suolaheinä säikähtävi,
Vihviläinen viuskahtavi,
Mätäs myötähän menevi,
Kulo käypi kellellehen,
Vesan kanta katkiavi.
163. Kaason kauneus.
(Kosiomiehen puoli.)
Hyvä kaaso, kaunis kaaso,
Valkianverevä kaaso;
Kaunis kaaso kengältäki,
Silmiltä sitäi parempi.
Niinp' on kaaso kengitetty,
Kun on kelkka talloitettu;
Niinp' on kaason silmät päässä,
Kun harakan pakkasella.
(Kaason puoli.)
Niinp' on kaaso kengitetty,
Kun hevonen rauoitettu;
Niin on kaason silmät päässä,
Kun on tähet taivahalla.
164. Kaason istunta.
(Kosiomiehen puoli.)
Istu, istu kaaso rukka!
Kun istut, hyvinki istu;
Istu puhki puinen penkki,
Halki lautainen lavitsa,
Seinät sienille märännä,
Katso halki harjahirsi.
(Kaaso.)
Niinkö teill' on hoikat hongat,
Sekä pehmiät petäjät,
Ettei kestä kaason olla,
Nuoevaimon vaivutella,
Tämän illan istumilla,
Tämän aamun astumilla?--
Enmä istu penkillänne,
Enkä seiso sillallanne;
Istun hieprahelmoillani,
Seison kenstikengilläni.
Vain en istu ensinkänä,
Enkä seiso semminkänä,
Ennenkuin sulkani sulavi,
Höyheneni lämpiävi.
165. Kaason lämpimän saanta.
(Kosiomielen puoli.)
Kun lienet kovin vilussa,
Nouse kaaso kiukoalle,
Liesipankolle panete;
Pane jalka patsahalle,
Toinen orrelle ojenna,
Helmat lieskahan levitä;
Siinä sulkasi sulavi,
Höyhenesi lämpiävi.
(Kaaso.)
Nouskohon nokiset velhot,
Saakohon tulipunaiset,
Nokianne nuohomahan,
Karstojanne kaavimahan!
Piruko tästä piiat otti,
Lempo ampui leskieukot,
Nokiloita nuohomasta,
Karstoja karistamasta?
Eikä tuoa kaason syöä,
Nuoevaimon nunnostella;
Lepillenkö lehmät lypsi,
Kannoille muni kananne?
166. Kaason syötäntä.
(Kosiomiehen puoli.)
Hyvä kaaso, kaunis kaaso,
Valkianverevä kaaso!
Kun lienet kovin nälässä,
Istunet rokan himolla,
Kuoli muinen musta ruuna,
Vaipui valkia hevonen,
Kuoli Kontisen kujahan,
Kyllösen kylyn etehen.
Tuoll' on raato rauniolla,
Pääkontti koan takana;
Sen on keuhot keittämättä,
Kapiot kaluamatta.
Siin' on kaason kyllin syöä,
Nuoevaimon nunnostella.
(Kaaso.)
Nouskohon kontio kolosta,
Havun alta haarakynsi,
Kiven alta kiskosilmä,
Viiasta vihainen kissa,
Ruunianne ruhtomahan,
Tammojanne tahtomahan,
Orittanne ottamahan,
Lehmiänne leikkomahan!
Missäpä hukka huikuroivi,
Metsän vihko viehkuroivi,
Kun ei karjassa kahua,
Liehu lehmien seassa?
167. Maata menentä.
Hyvä kaaso, kaunis kaaso,
Valkianverevä kaaso!
Jo ois aika maata mennä,
Liitto liipata levolle;
Kukot laulavat kylällä,
Hoikkasääret hoiloavat.
(Kaaso.)
Äsken aika maata mennä,
Liitto liipata levolle,
Kun mun sulkani sulaisi,
Höyheneni lämpiäisi.
Vai joko vaivainen varajat,
Tynnyrisi tyhjenevän,
Puolikkosi puolenevan?--
Vast' on kerta keitettynä
Kiiskiä kirokaloja,
Ahvenia ruotaisia;
Tuoppi on tuotuna olutta,
Ei sekänä meitä vasten,
Vasten muita vierahia.
168. Kaason juomiset.
(Kosiomiehen puoli.)
Hyvä kaaso, kaunis kaaso,
Kaaso valkianverevä!
Ootko Valtalan vasikka,
Vaiko Puntalan Punikki
Tynnyrien tyhjentäjä,
Puolikkojen puolentaja?--
Kun lienet olven himolla,
Eli taarin tarpehella,
Kyll' on meillä kystä vettä,
Paljo pantua olutta,
Kellarit teloja täynnä,
Telat täynnä tynnyriä.
Kun ei siitä kyllä liene,
Tahi ei tulle tarpehiksi;
Viel' on tamma tanhualla,
Liinaharja liettehessä,
Läävässä Punikki lehmä,
Toinen Kyyttö kytkyessä
Joka laski laarin viinan,
Hyvän juomisen jorotti.
(Kaaso.)
En oo tänne lähtenynnä,
Enpä oluen himolla,
Enkä taarin tarpehella;
Olutt' on kotonaniki,
Taaria talossaniki;
Vaanp' on läksin katsomahan
Pienen lintuni peseä,
Varpuseni vainioa.
Kohta tästä kolkan käännän,
Kolkan käännän, toisen väännän
Tästä tuhmasta tuvasta,
Kamalasta kartanosta;
Heitän tänne herttaseni,
Tänne kaunoni kaotan;
Suojelkohon suuri Jumala,
Kaikkivalta varjelkohon,
Ettei huomenna katuisi,
Päivän päästä peljästyisi.
Näitä outoja ovia,
Veräjiä vierahia.
169. Kosiomiehen ylistys.
Kuules sie tuhannen vanha,
Ja vanhin kosiomiesi!
Tuo hattu, jok' on sinulla,
Tuot ei kanna kaikki miehet,
Eikä pojat puoletkana,
Kolmannetkana kosijat.
Verka on Wirosta saatu,
Säteristä säälitetty,
Puuhka on tuotuna Turusta,
Saksan linnasta sametti.
Vähä paitoa näkyvi,
Pikkarainen pilkottavi,
Paita kun papin paperi,
Kirkkoherran kirjanlehti,
Oman kultansa kutoma,
Kaunosensa kalkuttama;
Ommeltu oravakynsin,
Näätäkynsin nästäelty,
Tinaneuloin tikkaeltu.
Source Colophon
Finnish source text from Elias Lönnrot, Kanteletar taikka Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä (Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1840). This digital text was produced by Tapio Riikonen for Project Gutenberg (EBook #7078, released December 2004) from the first edition. The text is in the public domain. Lönnrot compiled the Kanteletar from fieldwork manuscripts collected by the Finnish Literary Society across Finnish and Russian Karelia, Häme, Savonia, and surrounding regions between the 1820s and 1830s.
🌲