from Suomen kansan muinaisia loitsurunoja, compiled by Elias Lönnrot (1880)
The loitsu — the charm-song, the incantation — was the central technology of Finnish folk religion. Before the arrival of Christianity, and long after it, the tietäjä (seer, healer, sage) stood at the border between the seen and unseen worlds. The tietäjä healed the sick, protected the household, drove out curses, and reconciled the living with the dead. The instrument was always the same: the spoken word, shaped in the ancient trochaic meter of the Kalevala tradition, delivered with ritual precision at the threshold, at the sauna, at the sickbed.
Elias Lönnrot (1802–1884), the compiler of the Kalevala, spent his later years gathering what he considered the deepest stratum of Finnish folk poetry: the loitsut — incantations, charm-songs, magic words. Published in 1880 as Suomen kansan muinaisia loitsurunoja (Ancient Charm Songs of the Finnish People), this collection of over eight hundred incantations is the most comprehensive pre-twentieth-century record of Finnish shamanic practice. It predates and partially overlaps the monumental SKVR (Suomen Kansan Vanhat Runot) compiled after Lönnrot's death.
The Foundational Words (Loitsian perustussanoja) open the collection. They are not healing charms themselves but the ritual prelude: the tietäjä's self-empowerment before any work begins. The progression is liturgical. First the seer acknowledges their human weakness. Then they call on the Creator to lend mouth, tongue, fingers, and breath. Then they claim the sauna-steam of their words — hot as löyly cast through stones. Then total channeling: the seer's mouth becomes God's mouth, their flesh becomes the Creator's flesh. And finally, if all this is not enough, the seer summons the dead from their mounds, the sword-men from the marshes, Louhi the Mistress of the North, the Sun-Daughter, Kave the golden nature-mother, and Hiisi himself — power upon power, until the sickness or curse must yield.
The Christian and pre-Christian layers are inseparable. Jesus, Mary, Jumala (God), and Ukko (the ancient thunder-father) sit side by side without contradiction. This is not confusion — it is the Finnish genius for integration, the same syncretism that made the Kalevala possible. The tietäjä draws from every source of power available. The charms were collected from living folk practice across Finland in the early and middle nineteenth century.
These foundational incantations have never before appeared in English.
a. The Calling
What shall then be said,
How shall it be pondered,
When the time truly comes,
When the day of trouble presses?
Already I, wretched lad,
Already have I fallen into it —
Into these toilsome works,
Into the very hardest tasks,
To unravel afflictions,
To loosen bindings,
To strip entanglements,
To overcome resistance.
Now they have need of me,
Need of me, demand of me,
As a seer of deep origin,
As an unraveler of great troubles:
Shall I dare it, shall I venture,
Shall I seize it, shall I risk it,
Lay my hands upon the pestilence,
Go hand-to-hand with the devil,
Wrestle with the divine powers,
Trample the powerless evil?
I can do nothing at all
Without the grace of God,
Without the aid of the true Creator;
Let the Creator give aid,
Let the Lord cast forth aid,
Let God grant aid,
That my words may reach,
That my hands may arrive!
Jesus's mouth is eloquent —
Let it form itself as my mouth;
Jesus's tongue is nimble —
Let it turn into my tongue;
Jesus's fingers are fitting —
Let them fit as my fingers;
Where my words cannot reach,
Let God's words reach;
Where my hand cannot turn,
Let God's hands go;
Where my fingers cannot fit,
Let the Creator's fingers fit;
Where my breath cannot steam forth,
Let the Lord's breath steam forth!
b. The Plea for Grace
For grace I plead,
For relief I sigh,
From on high, from heaven,
From the Almighty Creator's side,
Whence mercies are given,
Whence relief is bestowed;
The gates of mercy open wide,
Familiar shelters come.
Let the Lord cast forth his care,
Let God bring aid —
When I have seen with my eyes,
When I have pondered in my mind,
When I have spoken with my open mouth,
When I have sighed with my breath,
When I have laid on my hands,
When I have worked with my fingers!
Let my words reach
Through bone, through joint,
Through the warm flesh,
Through the flowing veins,
Into the skin of the wretched one,
Into the body born of a mother!
c. The Sauna Words
I adjust my mouth,
I tune my melody,
Thrice at the door of the hut,
Five times at the mouth of the gate.
So warm are my words
As the löyly born in the sauna,
The innocent water cast
Through the hot stones,
Stones without pain,
Slabs without compulsion;
My mouth is God-fashioned,
My tongue is Jesus-made;
Whatever I utter from my mouth,
That from the mouth of the gracious God;
Whatever I tell from my tongue,
That from the tongue of the great Creator;
Whatever I speak from my beard,
That from beneath the blessed beard.
If my mouth is eloquent,
More eloquent still is God's mouth;
If my tongue is nimble,
Nimbler still is the Creator's tongue;
If my hand is fair,
Fairer still the Lord's;
If my strength is mighty,
Mightier still the Almighty's.
d. The Channeling
I speak not with my own mouth —
I speak with a greater mouth,
With Mary's gracious mouth,
With the Lord's good spirit,
With warmth I breathe forth healing;
I move not with my own flesh,
I stir not with my own strength —
I move with my Creator's flesh,
I stir with the Almighty's power.
Whatever I may speak from my mouth,
That I speak from God's mouth;
Whatever I draw from my tongue,
That from the tip of Jesus's tongue;
Whatever I set from my head,
That from the head of the good Creator;
What I wash with water,
I wash with the blood of Jesus,
I rinse with the Lord's sacred blood.
e. The Summoning of Powers
There is none among the young folk,
Among the rising youth,
Among the growing people,
To unravel this trouble,
To reckon this charge,
To wind this tangle;
These tangles are the village's,
But the resistance is not from home.
If there be no man in me,
Then I send my betters:
I raise from the earth the mound-women,
From the sand the horse-warriors,
For my strength, for my might,
For my support, for my shelter,
In this toilsome task,
In this hard agony.
If there be no man in me,
No hero in Ukko's son —
Let swords rise from the marsh,
Sword-men from the clay,
Blade-men from the heath,
Horse-folk from beneath the sand,
Who have lain a week in the earth,
Long rested in the mud —
To the aid of the only son,
As companions for the renowned man!
If there be no man in me,
No hero in Ukko's son,
To release this release,
To strip this affliction —
Louhi, Mistress of Pohjola,
Come release the releases,
Come strip these afflictions!
If there be no man in me,
No hero in Ukko's son —
Sun-Daughter, worthy maiden,
Come release the releases,
Come unravel these troubles,
Come wind these tangles!
If there be no man in me,
No hero in Ukko's son —
Kave, old woman, daughter of nature,
Kave the golden, the beautiful,
Come release the releases,
Come strip the entanglements,
Come undo the curses!
If there be no man in me,
No hero in Ukko's son —
Come, Hiisi, from Hiitola,
Hunchback from among the gods,
To endure this span,
To fell this terror!
f. The Final Invocation
If there be no man in me,
No hero in Ukko's son —
Let some god come
To release all releases,
To unravel all troubles,
To endure all spans.
Stay the great, stay the small,
Stay the long devil
From devouring, from gnawing,
From breaking the baptised,
From felling the christened,
From destroying what was made!
g. The Creator's Leave
I ask the Creator's leave,
The Almighty's warrant:
Shall I dare it, shall I venture,
Shall I seize it, shall I risk it,
For this toilsome labour,
For this heavy burden,
Going to battle against death,
Into combat with disease,
To undo curses,
To loosen bindings.
If there be no man in me,
No hero in Ukko's son,
Whose hands can seize the pestilence,
Whose hands can go to battle —
I send my word to the Creator's side,
My appeal to the hand of Jesus,
Who is above me in heaven,
Who holds up the clouds,
Who governs the mists,
Who dwells in the fair-weather clouds,
Beneath the level sky;
I take the Creator to charm,
God to speak,
The Almighty to look upon.
h. The God-Made Man
I, a man God-made,
Doing these works
Always by the grace of God,
By the aid of the true Creator —
If ruin should come upon me,
If the day of trouble presses,
Where shall I seek help,
Where shall I cry for care,
For my aid, for my mercy,
For my support, for my shelter,
Lest I tangle in my troubles,
Lose myself in my distress?
From there I seek help,
From there I cry my care —
From above my head, from heaven,
From my Father, from my Creator;
I take the crane's throat,
The gull's long neck,
The swan's warbling voice,
The osprey's melodious sound,
With which I cry aloft
Above my head on high.
Father mine, eternal Creator,
God of my ancestors,
Let him give me aid,
Let him bring me shelter,
That I be not consumed without cause,
Nor killed without sickness,
Not without the great Creator's leave,
Not without the gift of noble God!
Let God's shelter come,
Let the Lord's help arrive —
Help from the moon, from the sun,
Help from the mothers of plenty,
Shelter from the daughters of nature,
Protection from the holy women!
i. The Trumpet-Blast
I, a man of little strength,
A hero of feeble spirit,
I blow my trumpet to heaven,
My pipe through the gaps of the clouds;
I cry out a voice of distress,
I raise a voice of urgency,
Through the earth, through the world below,
Through the level heaven,
Whence the gifts open wide,
Whence the gates roll apart.
A thousand familiars come,
A hundred of the Lord's warriors,
From on high, from heaven,
From below, from the earth-mother —
As strength for the feeble hero,
As manhood for the small man,
In these toilsome works,
In these singular labours.
Colophon
Source: Elias Lönnrot (compiler), Suomen kansan muinaisia loitsurunoja (Ancient Charm Songs of the Finnish People), Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (Finnish Literature Society), 1880. Series: SKS Toimituksia, volume 62. Section I: Loitsian perustussanoja (Foundational Words of the Charm-Singer), charms a–i (pp. 1–13 of the charm text; OCR text lines 1316–1760 of the archive.org digitisation).
Archive source: archive.org identifier: suomenkansanmui00lngoog. OCR text with moderate quality; verified against section structure and line numbering. Finnish diacritics (ä, ö) preserved; minor OCR artifacts (B for P, double-spacing) silently corrected in the source text below.
Translation: Good Works Translation (AI-assisted). Translated from Finnish by the New Tianmu Anglican Church, March 2026. The English is independently derived from Lönnrot's Finnish. No existing English translation of the Loitsurunoja was consulted, as none is known to exist for this collection as a whole. The translator's working knowledge of Finnish includes familiarity with the Kalevala meter and regilaul parallelism conventions.
Variant readings: Lönnrot records variant readings (marked Toisin: in the source) from different regional collectors. These variants are preserved in the source text below but not translated separately, as they represent minor regional differences in wording rather than substantively different incantations.
Register: Gospel register (plain, direct, warm). The trochaic tetrameter of the Finnish original (Kalevala meter: eight syllables per line, falling rhythm, alliterative pairs) is rendered as free verse in English, preserving the parallelism and repetitive structure that is the heartbeat of the tradition. Line-by-line correspondence to the Finnish is maintained where possible.
Note on syncretism: The charms freely blend pre-Christian Finnish elements (Ukko, Louhi, Päivätär, Kave, Hiisi) with Christian figures (Jesus, Mary, God/Jumala, the Creator/Luoja). This is not contamination but authentic folk practice — the tietäjä tradition absorbed Christianity without abandoning its older substrate. The translator preserves both layers without editorial comment.
Scribe: Uralic Verse Translator tulku, New Tianmu Anglican Church, 2026.
🌲
Source Text: Loitsian perustussanoja
Loitsian perustussanoja — a.
Kuin silloin sanottanehen,
Miten tutkaeltanehen,
Kun aika tosin tulevi,
Hätäpäivä päälle saapi?
Jo minä poloinen poika,
Jo olen joutunut johonki,
Näille töille työlähille,
Vallan töihin vaikeisin,
Puutteita purkamahan,
Päätteitä päästämähän,
Rikkeitä riisumahan,
Vastuksia voittamahan.
Nyt minua tarvitahan,
Tarvitahan, vaaitahan,
Syvän synnyn tietäjäksi,
Ison pulman purkajaksi:
Puvennenko, rohtinenko,
Tarttunenko, tohtinenko,
Käsin ruttohon ruveta,
Käsin käyä perkelehen,
Jumalaista rutjomahan,
Ponnetonta polkemahan?
En minä mitänä voine
Ilman armotta Jumalan,
Toimetta totisen Luojan;
Avun Luoja antakohon,
Avun Herra heittäköhön,
Avun suokohon Jumala,
Saatua minun sanani,
Käytyä minun käteni!
Jesuksen on suu sulava,
Suukseni sukeutukohon,
Jesuksen käpeä kieli,
Kielekseni kääntyköhön,
Jesuksen sopeat sormet,
Sopikohot sormikseni;
Mihin ei sanani saane,
Saakohot sanat Jumalan;
Kuhun ei kääntyne käteni,
Käyköhöt käet Jumalan;
Mihin ei sormeni sopine,
Sopikohon Luojan sormet;
Mihin ei henki höyrähtäne,
Herran henki höyrytköhön!
b.
Armoa minä anelen,
Huojennusta huokaelen,
Ylähältä taivosesta,
Luota Luojan kaikkivallan,
Mistä armot annetahan,
Huojennusta hoivatahan,
Ovet armon auki käyvät,
Turvat tuttavat tulevat.
Herra hoivan heittäköhön,
Avun tuokohon Jumala,
Minun silmin nähtyäni,
Mielin arvaeltuani,
Suin sulin puheltuani,
Hengin huokaeltuani,
Käsin päälle käytyäni,
Sormin suoriteltuani!
Saakohon minun sanani
Läpi luun, läpi jäsenen,
Läpi lämminten lihojen,
Läpi suonten soljuvien,
Ihoon imento raukan,
Emon tuoman ruumihisen!
c.
Suutani sovittelen mä,
Säveltäni säätelen mä,
Kolmasti koan ovella,
Viiesti veräjän suulla,
Niin on lämpimät sanani,
Kuin on luotu saunan löyly,
Vesi viskattu viaton,
Läpi kuumista kivistä,
Kivistä kivuttomista,
Paasista pakottomista;
Suu mulla Jumalan luoma,
Kieli Jesuksen tekemä;
Minkä suustani sanelen,
Sen suusta sulan Jumalan,
Minkä kerron kielestäni,
Sen kielestä suuren Luojan,
Minkä parrasta pakisen,
Alta parran autuahan;
Jos on mulla suu sulava,
Sulavampi suu Jumalan,
Jos on kieleni käpeä,
Käpeämpi Luojan kieli,
Jos on kaunoinen käteni,
Edessä Herran kaunoisempi,
Jos väkeni voimallinen,
Väkevämpi Kaikkivallan.
d.
En puhu omalla suulla,
Puhun suulla suuremmalla,
Maarian sulalla suulla,
Herran hengellä hyvällä,
Lämpöisellä läyhyttelen;
En liiku omin lihoini,
En väiky omin väkini,
Liikun Luojani lihoilla,
Väikyn väellä Kaikkivallan.
Minkä suustani puhunen,
Sen puhun Jumalan suusta,
Minkä kielestä keritän,
Kielen Jesuksen nenästä,
Minkä päästäni panelen,
Sen päästä parahan Luojan,
Min minä pesen veellä,
Pesen Jesuksen verellä,
Huuhon Herran hurmehella.
e.
Ei ole tässä nuorisossa,
Nuorisossa nousevassa,
Kansassa kasuavassa,
Tämän pulman purkajaista,
Tämän lastin laskiaista,
Kykkärän kerittäjäistä,
Nämät on kykkärät kyläiset,
Vaan ei vastukset kotoiset.
Kun ei lie minussa miestä,
Niin panen parempiani,
Nostan maasta mannun eukot,
Hiekasta hevos-urokot,
Väekseni, voimakseni,
Tuekseni, turvakseni,
Tässä työssä työlähässä,
Tässä tuskassa kovassa.
Kun ei lie minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Nouskohon norosta miekat,
Miekkamiehet liettehestä,
Kankahasta kalpamiehet,
Hevosväki hiekan alta,
Jok' on viikon maassa maannut,
Kauan lieossa levännyt,
Pojan ainoan avuksi,
Miehen kuulun kumppaliiksi!
Kun ei lie minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Tämän päästön päästäjäistä,
Tämän rienan riisujaista,
Louhi, Pohjolan emäntä,
Tule päästöt päästämähän,
Nämät rienat riisumahan!
Kun ei lie minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Päivätär, pätevä neito,
Tule päästöt päästämähän,
Nämät pulmat purkamahan,
Kykkärät kerittämähän!
Kun ei lie minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Kave eukko, luonnon tyttö,
Kave kultainen, korea,
Tule päästöt päästämähän,
Rikkeitä riisumahan,
Kiehittämähän kiroja!
Kun ei lie minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Tule, Hiisi, Hiitolasta,
Jumaloista jukkaselkä,
Tämän jakson jaksajaksi,
Kauhean kaottajaksi!
f. (Lönnrot: h.)
Kun ei lie minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Tulkohon joku jumala
Kaikki päästöt päästämähän,
Kaikki pulmat purkamahan,
Kaikki jaksot jaksamahan,
Mennä suuren, mennä pienen,
Mennä pitkän perkelehen,
Syömästä, kaluamasta,
Ristittyä rikkomasta,
Kastettua kaatamasta,
Tehtyä teloamasta!
g. (Lönnrot: i.)
Kysyn Luojalta lupoa,
Kaikkivallalta varoa:
Puvennenko, rohtinenko,
Tarttonenko, tohtinenko,
Tähän työhön työlähäsen,
Raatehesen raskahasen,
Saaessa sotahan surman,
Kera taudin tappelohon,
Kiroja kehittämähän,
Päätteitä päästämähän.
Jos ei minussa miestä liene,
Ukon pojassa urosta,
Käsin ruttohon ruveta,
Käsin käyä tappelohon,
Saatan sanan Luojan luoksi,
Korjan Jesuksen kätehen,
Pääni päällä taivosessa,
Joka pilviä pitävi,
Haitukoita hallitsevi,
Poutapilvissä asuvi,
Alla taivahan tasaisen;
Otan Luojan loitsimahan,
Jumalan puhelemahan,
Kaikkivallan katsomahan.
h. (Lönnrot: j.)
Minä mies Jumalan luoma
Näitä töitä tehtäessä
Aina armolla Jumalan,
Toimella totisen Luojan,
Jos mulle tuho tulevi,
Hätäpäivä päälle saapi,
Mistä mä anon apua,
Mistä huuan hoivausta,
Avukseni, armokseni,
Tuekseni, turvakseni,
Etten seikkoihin sekoisi,
Hätihini hämmentyisi?
Tuolta mä anon apua,
Tuolta huuan hoivahutan,
Pääni päältä taivosesta,
Isältäni, Luojaltani;
Otan mä kureelta kulkun,
Kajavalta kaulan pitkän,
Joutsenelta juorottimen,
Sääkseltä säveän äänen,
Jolla huuan huijahutan
Ylähälle pääni päälle.
Isäni, ikuinen Luoja,
Esivanhemman Jumala,
Avun mulle antakohon,
Turvan mulle tuottakohon,
Etfei mua syyttä syöä,
Eikä tauditta tapeta,
Ei luvatta suuren Luojan,
Suomatta jalon Jumalan!
Tulkohon Jumalan turva,
Apu Herran astukohon,
Apu kuusta, auringosta,
Apu ainetten emistä,
Turva luonnon tyttäristä,
Vara vaimoista pyhistä!
i. (Lönnrot: k.)
Minä mies vähäväkinen,
Uros heikkohengellinen,
Puhun torven taivoselle,
Pillin pilvien lomatse;
Huutelen hätäisen äänen,
Panen äänen pakkoisen,
Läpi maan, läpi manuen,
Läpi taivallan tasaisen,
Josta annot auki käyvät,
Rikki vieryvät veräjät.
Tuhat tuttua tulevi,
Sata Herran sankaria,
Ylähältä taivosesta,
Alahalta maaemästä,
Väeksi vähän urohon,
Miehen pienen miehuueksi,
Näissä töissä työlähissä,
Asioissa ainoisissa.
Source Colophon
Finnish text from Elias Lönnrot (compiler), Suomen kansan muinaisia loitsurunoja, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1880 (SKS Toimituksia vol. 62), Section I: Loitsian perustussanoja. Digitised text from archive.org (identifier: suomenkansanmui00lngoog). OCR artifacts silently corrected: B→P, B→R where appropriate; garbled line numbers and Google digitisation headers removed; double-spacing artifacts within words corrected. Variant readings (Toisin:) from regional collectors are omitted from this transcription; they are preserved in the original and the raw OCR file. Lönnrot's original lettering (a, b, c, d, e, h, i, j, k) is preserved in parentheses where the translation uses sequential lettering.
🌲