Pain Words of the Charm-Singer

From Lönnrot's Collection of Ancient Finnish Charm Songs

The Kipusanoja — Pain Words — are the tietäjä's address to pain itself, personified as a substance that can be gathered, spun, boiled, and locked away. The mythological world they construct is among the richest in all Finnish folk-magic. At its center stands Kipumäki — Pain-hill — where Kiputyttö, the Pain-maiden (also called Tuonen neiti, Maiden of Death), sits weeping with her pain-basket in her lap and her pain-wing under her arm, waiting for pains to be delivered to her. She spins them on a copper spindle, rolls them into a ball, and casts the ball into the sea, where it sinks beyond retrieval.

Other figures appear: the three Daughters of Luonnotar, who sit at the crossroads of three roads and the meeting of four waters, scratching their hands and breasts, weeping for pains that have not yet arrived. Kivutar, the Mistress of Pains, carries a torch of fire across Pain-hill; a spark falls, a red flame drops, becoming torments for humanity. The old liberator Kave is invoked, the great eagle with eyes at the tip of its wings. At the hill's summit is a village, in the village a field, in the field a spring, in the spring a stone, in the stone nine holes — and into those holes the pains are thrust, by night inescapable, by day beyond reach.

These incantations were collected by Elias Lönnrot and published in Suomen kansan muinaisia loitsurunoja (Ancient Charm Songs of the Finnish People, Helsinki, 1880), section 10. This is the eighth file in the charm-singer sequence. Translated from the Finnish by the New Tianmu Anglican Church, 2026.

Kipusanoja — Pain Words

a.

Is there one in this company,
In this manly company,
In this warrior gathering,
Who can be set at the table's head,
Who can be built into the bench,
Who can feel this suffering,
Who can seize this pain,
Who can take these groans
From the skin of this poor child,
From this mother-born body?
Hard it is to dwell in pains,
Misery to live in wounds.

If there is no one in this company,
In this present youth,
Nor in the elder folk,
Who can carry off the affliction,
Who can kill the enchantment,
Who can still the wound,
There is an eagle, a gentle eagle,
Whose eyes are at the tip of its wings,
Whose sight is at the feather's end.
Let it be compelled to come here
To break the arrow of disease,
To seize the pain,
To kill the enchantment,
With salt among the groats,
To carry away and cool
The great wounds for the magpies,
The hard pains for the ravens,
The other sufferings for the crows.

If that should not be enough,
Kave once worked the sections,
Worked the sections, freed the bonds;
Let him be compelled to come here
To be the freer of this bond,
To be the worker of this section.

If that should not be enough,
Short woman, daughter of Tuoni,
Let her seize the pains,
Let her still the wounds,
To carry away and cool them
In an iron casket
Into Tuoni's black river,
Into the depths of Manala.

If that should still not be enough,
If she will not obey that either,
There are wonders in the sky,
There are gods in heaven
To feel these sufferings,
To seize these pains,
To settle these groans,
To still these wounds.

b.

There I send the pains,
There I cast the sufferings,
Into the middle of the open sea.
That maiden of Kipula, the pain-land,
Sits there swaying
At the foot of the mottled stone,
At the side of the thick slab,
She spins the pains
On a copper spindle,
Winds the pains into a ball,
Rolls them into a skein;
She flings the ball into the water,
Casts it into the deep sea.
From there it shall not be fetched
In all the ages of the world,
While the moon shines golden.

c.

Three are the maidens, Daughters of Luonnotar,
They sit there swaying
At the parting of three roads,
At the meeting of four waters,
Gathering pains,
Sorting sufferings,
Into the mottled chest,
Into the copper basket;
They scratch their hands,
They scratch their breasts,
They weep their sorrows
That no pains are brought to them.
Just now it would be good
If pains were brought
In the evening, in the morning,
Even once at midday.
Stop your weeping —
I will give you pains enough,
I will carry a full pack at once,
I will push in an armful,
From the skin of this poor child,
From this wretched creature's body,
From this hundred-haired bearer,
From this thousand-sufferer.

d.

If one is dragged by pains,
Forced by sufferings,
I will take the pains to Pain-hill,
The sufferings to the crest of Suffering-fell;
The stone sled creaks,
The flagstone runners crack,
Going up to Pain-hill,
To the summit of Pain-fell,
Dragging the pains,
Hauling the sufferings.

Pain-maiden, Tuoni's girl,
Sits there swaying
In the middle of Pain-hill,
On the summit of Pain-mountain,
Waiting for pains,
A pain-basket in her hand,
A pain-wing under her arm,
With which she wraps the pains
Into the pain-cup,
Into the suffering-basket,
Weeping and swaying,
Pressing it to her heart,
Holding it in her arms,
Since she sees no pains coming,
And no wounds approaching.

e.

Kivutar has a kettle,
Väinö's daughter has a pot,
With which she boils pains
In the middle of Pain-hill,
On the summit of Pain-fell.
There is a village in the middle of the hill,
A field in the middle of the village,
A spring in the middle of the field,
A stone in the middle of the spring,
In it nine holes,
Which are bored with a borer,
Pierced with a piercer.
That hole is like a rapids,
Nine fathoms deep,
Into it the pains are dragged,
The fierce sufferings are thrust,
The evil wounds are mastered,
The forced days are pressed,
By night beyond attempt,
By day beyond escape.

f.

Kivutar, old wife of pains,
Carried a torch of fire
Across the middle of Pain-hill,
Over the summit of Pain-fell;
One spark flew off,
One red flame fell
Upon the summit of Pain-fell
As fierce fire-angers,
As pains for human beings.
Pain-maiden, Tuoni's girl,
She herself wept in her pains,
Wailed in her sufferings,
On her knees she rolled in the ashes,
Her arms in the fire,
Gathering pains,
Stone mittens on her hands.
She boiled those pains
In a little kettle,
In an iron skillet,
At the end of the iron stool,
That they might not come as sufferings,
That they might not flow as wounds.

g.

Kivutar, maiden of pains,
Äkäätär, old fierce-wife,
Who sits upon the hill,
On the summit of Pain-mountain,
Who walks along the hill
In her swaying skirts,
Pain-mittens on her hands,
Stone shoes on her feet;
They gather pains,
They sort sufferings,
Into the pain-cup,
Into the suffering-basket.
Having gathered pains enough
They boil them there
In the middle of Pain-hill,
On the summit of Pain-mountain,
In a three-legged kettle,
In an iron skillet,
Through which three fingers pass,
Through which a thumb can fit.

Colophon

Translated from the Finnish by the New Tianmu Anglican Church, 2026. Source text: Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja (Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1880), section 10, "Kipusanoja," lines 3557–3814 (Project Gutenberg edition numbering). Seven incantations (a–g) with variant readings noted in the source.

This is the eighth file in the charm-singer sequence, following:

Foundational Words (Alkusanoja)
Protection Words (Varomussanoja)
Evil Eye Words (Kateen sanoja)
Retribution Words and Origin-Investigations (Kostosanoja / Alkuperäisyyden tiedustussanoja)
Work-Repair Words and Wrath-Removal Words (Työnsä korjaussanoja / Vihotussanoja)
Yielding Words (Luovutussanoja)
Conveyance Words (Kyydityssanoja)

The Kipumäki (Pain-hill) mythology is among the most distinctive constructions in Finnish folk-religion. It is a cosmological feature — a hill in the otherworld where all pains are gathered, spun, boiled, and locked away. Kiputyttö (Pain-maiden) and Kivutar (Mistress of Pains) are not goddesses in the classical sense but functional spirits, defined entirely by their role as receivers and processors of suffering. The emotional core is striking: Kiputyttö weeps not because she is in pain but because the pains have not arrived — she wants them, needs them, presses the empty basket to her heart. The tietäjä exploits this longing by promising delivery.

Blood Rule attestation: translated independently from the Finnish. No prior English translation is known to exist. Lönnrot's Finnish text is the sole source. The 1880 edition is in the public domain.

Scribe: Uralic Verse Translator (Rímur Translator lineage), New Tianmu Anglican Church, March 2026.

🌲

Source Text

10. Kipusanoja.

Tokko on väessä tässä,
Urohoisessa väessä,
Miehisessä joukkiossa,
Päähän pöyän pantavata,
Lautahan rakettavata,
Tämän tuskan tuntiata,
Kivun kiinni ottajata,
Ailahien appajata,
Ihosta imento raukan,
Emon tuoman ruumihista?
Kipeä on kivuissa olla,
Vaiva vammoissa asua.
Kun ei lie väessä tässä,
Nykyisessä nuorisossa,
Eikä vanhassa väessä,
Vian päälle vietävätä,
Taikean tapoajata,
Vamman vaikahuttajata,
Omp' on kokko, maini kokko,
Joll' on silmät siiven päässä,
Näkimet kynän nenässä.
Se nyt tänne täytyköhön
Tau'in nuolen taittajaksi,
Kivun kiinni ottajaksi,
Taikean tapoajaksi,
Suolan suuruksen seassa,
Vieä viiletelläksensä
Harakoille haavat suuret,
Korpille kovat kipeät,
Variksille muut on vaivat.
Kun ei tuosta kyllin liene,
Kave ennen jaksot jaksoi,
Jaksot jaksoi, päästöt päästi;
Se nyt tänne täytyköhön
Tämän päästön päästäjäksi,
Tämän jakson jaksajaksi.
Kun ei siitä kyllin liene,
Lyhyt akka, Tuonen tyttö,
Kivut kiinni ottakohon,
Vammat vaikeroittakohon,
Vieä viiletelläksensä
Rasiassa rautaisessa
Tuonen mustahan jokehen,
Manalan alantehesen.
Kun ei vielä siitä liene,
Ei totelle tuostakana,
Onhan ilmalla imeistä,
Jumaloita taivahassa,
Nämät tuskat tuntemahan,
Kivut kiinni ottamahan,
Ailahat asettamahan,
Vaivat vaikahuttamahan.

Tuonne mä kivut lähetän,
Tuonne tuskat tuikkaelen,
Keskelle meren selosta.
Tuo kiva Kipulan neito
Istua tyhyttelevi
Kiven kirjavan tyvellä,
Paaen paksun pallehella,
Tuo kipuja ketreävi
Vaskisella värttinällä,
Kivut kiertävi kerälle,
Sykkyrälle syyllättävi;
Kerän viskovi vetehen,
Syytävi meren syvähän.
Sieltä sitä ei nouettane
Sinä ilmoisna ikänä,
Kuuna kullan valkeana.

Kolm' on neittä Luonnotarta,
Istua tihuttelevat
Tien kolmen jakaimessa,
Ve'en neljän vieremässä,
Kipuja keräelevät,
Vaivoja vakoelevat,
Kirjavahan kirstusehen,
Vaskisehen vakkasehen;
Käsiänsä kuoriksevat,
Rintojansa raapiksevat,
Itkevät ikäviänsä,
Kun ei tuotane kipuja.
Äskenpä hyvä olisi.
Kun kipuja tuotahisin
Illallaki, aamullaki,
Kerran keskipäivälläki.
Heretkäte itkemästä,
Kyllä mä kipuja annan,
Kannan kohta kontin täyen,
Sylen täyeltä syseän,
Ihosta imento raukan,
Raavas raukan ruumihista,
Sa'an karvan kantajasta,
Tuhannen tuhuttajasta.

Jos kivuilla kiskotahan,
Vaivoilla pakotetahan,
Vien kivut Kipumäelle,
Vaivat vaaran kukkulalle;
Kitkavi kivinen korja,
Paukkoi paasiset jalakset,
Kipumäelle mentäessä,
Kipuvaaran kukkulalle,
Kiskottaessa kipuja,
Vaivoja ve'ettäessä.
Kiputyttö, Tuonen neiti,
Istua tyhyttelevi
Keskellä Kipumäkeä,
Kipuvuoren kukkulalla,
Toivoessansa kipuja,
Kipuvakkanen käessä,
Kipusiipi kainalossa,
Jolla käärivi kipuja
Kipuisehen kipposehen,
Vammaisehen vakkasehen,
Itkeä tihuttelevi,
Sylin syäntähän pitävi,
Käsivarsin vatsoahan,
Kun ei näe kivut tulevan,
Eikä vammat vailahuvan.

Kattila on Kivuttarella,
Pata Väinön tyttärellä,
Jolla keittävi kipuja
Keskellä Kipumäkeä,
Kipuvaaran kukkulalla.
Kylä on keskellä mäkeä,
Keto keskellä kyleä,
Lähe keskellä ketoa,
Kivi keskellä lähettä,
Siinä reikeä yheksän,
Jotk' on väätty vääntiällä,
Puhkaistu puraisimella.
Se on reikä koskimäinen,
Yheksän sylen syvyinen,
Siihen kivut kiskotahan,
Tuskat tuimat tungetahan,
Pahat vammat vallatahan,
Pakkopäivät painetahan,
Öin yrittämättömiksi,
Päivin pääsemättömiksi.

Kivutar, kipujen eukko,
Kantoi torvea tulista
Keskellä Kipumäkeä,
Kipuvaaran kukkuralla;
Kirposi kipuna yksi,
Putosi tuli punainen,
Kipuvaaran kukkuralle
Tuimiksi tulen vihoiksi,
Kivuiksi inehmisille.
Kiputyttö, Tuonen neiti,
Tuo itse kivuissa itki,
Vaikeroipi vaivoissansa,
Polvin pyörivi porossa,
Käsivarsin valkeassa,
Kipuja keräelevi,
Käessä kintahat kiviset.
Keittävi kipuja noita
Pikkuisella kattilalla,
Rautaisella riehtilällä,
Rahin rautaisen nenässä,
Jott' ei tuskille tulisi,
Eikä vammoille valuisi.

Kivutar, kipujen neito,
Äkäätär eukko äijä,
Mikä istuvi mäellä,
Kipuvuoren kukkulalla,
Kuka käy mäkeä pitkin
Heiluvilla helmoillansa,
Kipukintahat käessä,
Jalassa kiviset kengät;
Kipuja kokoelevat,
Vaivoja vakoelevat,
Kipuisehen kipposehen,
Vaivaisehen vakkasehen.
Saatua kipuja kyllin
Siellä keittävät kipuja
Keskellä Kipumäkeä,
Kipuvuoren kukkulalla,
Kolmijalka kattilassa,
Rautaisessa riehtilässä,
Kolmen sormen mentävässä,
Peukalon mahuttavassa.

Source Colophon

Source text from Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja (Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1880), section 10. Public domain. Digital text sourced from Project Gutenberg edition #48751.

🌲